Jotenkin kuvittelin kirjoitelleeni meidän pienestä karvakorvasta tänne useammankin, mutta nopealla vilkaisulla näyttäisi löytävän vain julkaisu kun saimme pienokaisen meille. Joten olisiko pienen tilannekatsauksen aika?
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin meidänkin pikkuisellemma, otsikossa yksi uusimmista. Koiraperheen elämää meillä on takana jo kohta 8kk ja poitsukin täyttää ihan pian 10kk. Ihan ne pahimmat pentuajat ovat siis pissaralleineen takana, vaikka vielä paljon opeteltavaa ja opittavaa edelleenkin on - eikä aivan 100% sisäsiisteyttä olla saavutettu ahkerasta ulkona ravaamisesta huolimatta. Seuraamieni keskustelun perusteella tässäkin on paljon vaihtelua ja lieneekö nämä kääpiörodut tässä asiassa vielä muita hitaampia. Hommassa ollaan kuitenkin niin hyvällä tolalla, että enää olemme rajanneet poitsun käytöstä neidin huoneen pois - suurimpana ehkä vielä kaikki pienet lelut mitä siellä on. Matot voisi ehkä jo roudailla pikkuhiljaa paikoilleen, ne ovat ihan täysin unohtuneet :D
Kissasta jouduimme valitettavasti useammastakin syystä johtuen luopumaan. Suurimpana oli se, että koiran kasvaessa heillä tuntui hieman enemmän tulevan yhteydenottoja enkä nähnyt realistisena mahdollisuutta pitää heitä samassa tilassa vahtimatta. Kleopatran parasta ajatellen lähdin etsimään hänelle uutta kotia ja ilokseni hänestä oltiinkin yllättävänkin kiinnostuneita, loppuelämän kodiksi hän päätyi nuorelle pariskunnalle, kenellä oli paljon kissoista kokemusta. Toivottavasti hänellä on siellä parempi olla kaiken huomion keskipisteenä <3
Villakoira on rotuna valloittanut kyllä täysillä meidän sydämet. Nemo on todella hellyydenkipeä ja on aina lähellä, mieluiten sylissä. Olen itse myös yrittänyt treenailla trimmaamista ja vaikka se vaatiikin vielä paljon treeniä niin en koe sitä missään nimessä mahdottomana hommana. Helpompaa melkeinpä kun trimmaamisen lisäksi noita karvoja ei muutoin asunnossa leijaile. Rodulle ominaista on myös se, että vaikka energiaa riittää ja pitkiäkin lenkkejä jaksetaan ongelmitta, ei mitään ongelmakäyttäytymistä ilmene jos joskus ulkoilut jäävät hieman lyhemmiksi. Tällä hetkellä minun etätyöni vuoksi Nemo joutuu olemaan kohtuullisen vähän aikaa päivästä yksin (mutta on aktiivisesti myös siihen yksinoloon totutettu ja sitä päivittäin tuleekin), mutta tulevaisuudestahan ei tiedä. Koirat ovat laumaeläimiä ja mielessä onkin ollut toisen koiran hankkiminen siinä vaiheessa, kun Nemo on hieman kasvanut ja aikuistunut. Tällä hetkellä vahvasti tuntuu siltä, että rotu (ja kasvattaja) olisivat sama kuin Nemollakin.
Suosittelen siis ehdottomasti ja lämpimästi rotua jos yhtään omalta kuulostaa. Mutta muistathan, että varsinkin pienempien rotujen pennut ovat kysyttyjä ja toisaalta pentueeseen syntyy vähemmän pentuja kerralla (Nemollakin on vain kaksi siskoa eli pentueen koko oli kolme), joten varaudu pitkäänkin odotusaikaan ja ihan ehdottomasti ota selvää kasvattajasta keneltä pentua olet ottamassa. Itse etsin kasvattajia Suomen Villakoira Ry:n sivuilta ja mielestäni eri rotujen viralliset rotusivustot onkin hyvä paikka lähteä etsimään sitä oikeaa kasvattajaa ja pentua. Valitettavasti kaikilla ihmisillä ei ole puhtaat jauhot pussissa eri nettikirppareilta löytyy pentutehtailijoita, joiden ainoana motiivina on pentujen teettäminen rahan vuoksi. Tällöin emojen elinolot ovat muuta kuin hyvät ja nykytutkimusten mukaan emojen kokemukset välittyvät myös pennuille ja voivat siten aiheuttaa pennuilla monenlaisia ongelmia jatkossa.
Mistä ja miten sinä olet hankkinut oman lemmikkisi? Jouduitko odottamaan pitkään ennen kuin sait lemmikin itsellesi?
