Tällä viikolla paljastan hieman enemmän itsestäni aloittaen maanantaina kertomalla hieman enemmän itsestäni ja tänään mennään erääseen tärkeään asiaan, joka on nyt myös itseäni läheltä koskettanut..
Roosa nauha -päivää vietetään tänään ja aina olen tätä tärkeänä asiana pitänyt, pari vuotta sitten aiheesta blogiinikin kirjoittelin. Tällöin kuitenkin asia oli itselleni aika kaukainen; tunsin muutamia rintasyövän sairastaneita ja tiesin kuinka yleinen rintasyöpä on. Kuitenkin se omalla kohdalla tuntui kaukaiselta, koska suvussani ei rintasyöpää ollut - tai en ole nyt aivan varma oliko itselläni jo tällöin tiedossa tätini sairastuminen, mutta koska en häntäkään ollut sukujuhlia enempää nähnyt niin ei tämä vielä tätä sairautta kovin läheiseksi tuonut..
Asia kuitenkin muuttui jo kesän lopulla kun kuulin rakkaan kummitätini (joka on myös tätini) sairastuneen rintäsyöpään.. ja kaikista lähimmäksi tämä osui kun äidilläni todettiin syksyllä seulontamammografian yhteydessä rintasyöpä (siskonsa sairastumisen vuoksi oltaisiin kyllä muutoinkin tutkimuksiin patistettu).. Onneksi kaikki sukulaiseni ovat taudin melko varhaisessa vaiheessa saanut diagnoosit, jolloin toki myös hoidot ovat tehokkaimmat. Äitini ja kummitätini hoidot ovat kesken ja seuranta taudin osalta tulee jatkumaan vielä pitkälle.. Lisäksi nyt kun suvussamme on kolme siskosta rintasyöpään sairastunut, aloitetaan myös geenitutkimukset.
Paitsi, että varsinkin oman vanhemmat sairastuminen pysäyttää ja säikäyttää niin tokikin tämä tarkoittaa myös sitä, että oma riskini sairastua rintasyöpään on kohonnut. Lisäksi äitini sairastuminen sattui vielä päällekkäin oman kipuiluni ja leikkauksen kanssa, joten en ehkä aivan täysin asiaa ehtinyt käsitellä - minkä lisäksi voin vain kuvitella minkälainen kauhujen syksy tämä mm. isälleni on ollut..
Tämän hieman poukkoilevan tekstini tarkoituksena on paitsi muistutella tästä naisten yleisimmästä syövästä ja siitä kuinka tärkeää omatarkkailu ja tietyssä iässä seulonnoissa käyminen on, lisäksi pysäyttää miettimään sitä kuinka tärkeitä ne omat läheiset ovat. Koskaan ei tiedä milloin kenenkin aika on lähteä, joten arvostakaa jokaista hetkeä ja ennen kaikkea muistakaa kertoa omille rakkaillenne kuinka tärkeitä he ovat <3
Tänä vuonna Roosa nauhan suunnittelijoina on toimineet Duudsonit ja teemana on "Rohkeudelle". Jos et rahallisesti pysty osallistumaan niin nosta vaikka omassa somessa päivää ja sen tärkeyttä esille <3 (Fazerin Geisha on mukana kuvissa, koska Fazer lahjoittaa jokaisesta myydästä Geisha-patukasta 0,02€ keräykseen - nyt voit siis herkutella hyvillä mielin ;D)
Aiotko sinä osallistua Roosa nauha -päivään ja -keräykseen jollain tapaa?
Aiotko sinä osallistua Roosa nauha -päivään ja -keräykseen jollain tapaa?
Isäni on sairastanut syövän ja parani siitä. Äitini sisko eli minunkin kummitätini sairasti ja hänellä oli huonompi tuuri. En taas pysty vetistelemättä kirjoittamaan mutta voimia sinulle ja toivon äidillesi ja tädillesi paranemista ja voimia taisteluun <3
VastaaPoistaMinä säikähdin kun löysin rinnastani patin. Menin heti työterveyteen ja pääsin mammografiaan. Kaikki oli ok ja juttelin vielä asiaan erikoistuneen lääkärin kanssa. Molempien puolien sukurasite pelottaa omasta ja sisarusten puolesta. Paska tauti ja ei ikinä tiedä kehen se iskee. Elintavoilla ei näyttäisi olevan merkitystä :(
Kiitos <3 Syöpä on tosiaan todella salakavala tauti eikä koskaan voi tietää kehen se iskee, onneksi hoidot kuitenkin kokoajan kehittyvät ja ennusteet paranevat.
PoistaNyt ollaan tärkeän asian äärellä. Aivan liian moni sairastuu. Onneksi geenitestit kehittyvät hurjaa vauhtia. Äitini rintasyöpä ei ollut suoraan perinnöllistä tyyppiä, mutta taipumus voi toki periytyä, joten minun on syytä olla tarkkana. Toivon äidillisi ja tädillesi voimia taistelussa sairautta vastaan, onneksi tauti on löydetty ja hoito on voinut alkaa. Kaikkea hyvää sinulle ja lähipiirillesi <3
VastaaPoistaTärkeän asian nostit esille! <3 Mulla myös lähipiirissä syövän sairastaneita, se on aina yhtä raskasta ja surullista. Toivon tosi paljon voimia äidillesi ja myös sulle! <3
VastaaPoistaMahtavaa että jaoit oman kokemuksen. Ei ole varmasti ollut helppo syksy kellekään teidän perheestä, sillä syöpä aina herättää jotenkin ihan eri tavalla. Ensimmäisellä poikaystävällä oli leukemia, jonka loppuvaiheessa olin mukana. Vain jo tuossa loppuvaiheessa mukana olo oli jotenkin hämmentävää ja ajoittain raskasta. Joka vuosi olen ostanut tämän merkin ja ylpeänä sitä kantanut, samoin tänä vuonna. Nyt ikäväkseni vain unohdin virallisen päivän enkä tehnyt mitää uutta ja erikoista sen eteen. Onneksi on kuuta ja vuotta jäljellä!
VastaaPoistahanna
www.hannamariav.com
Usein ne toistenkin kokemukset herättelevät <3
Poista<3 Kiitos kun kirjoitit tämän, rohkea teko! Ja en oikein muuta voi kuin sanoa, voimia ja kaikkea hyvää teidän perheelle! Mieheni isän menetimme syövälle, tosin virallinen kuolinsyy ei ollut se. Toivon hartaasti, että jonain päivänä olisi hoitokeino, jolla kaikki syövät voidaan parantaa. Onneksi nykyään hoitokeinot sekä ennusteet ovat hyviä ja tosiaankin, jos on ns. sukurasitetta, asioita seurataan tarkemmin. <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista<3 Hirmuisesti voimaa sinulle ja läheisillesi, elätte raskaita aikoja. Hieno postaus Mira <3
VastaaPoistaHienoa, että teit tämän postauksen. Rintasyövästä ei voi puhua liikaa.
VastaaPoistaItsellä on myös lähipiirissä rintasyöpätapauksia, ja niiden asioiden läpikäyminen on välillä hyvinkin vaikeaa.
Siitä huolimatta sairastunutta ei saa jättää yksin. Läheisten tuki ja välittäminen on tärkeä asia syövän myllerryksessä.
Tulipas purkaus.. En kyllä osoittanut tätä sulle. Osuu vaan aika lähelle tää ilmiö, että vaikealla hetkellä jätetään yksin, kun ei tiedetä mitä sanoa, tai miten pitäisi suhtautua.
Tuo yksin jättäminen on kyllä pahinta mitä voi tehdä, sairastuipa mihin tahansa. <3
PoistaPitää vain koittaa ajatella,että kaikki kääntyy vielä hyvin,vaikkei se helppoa ole. Tiedän omasta kokemuksesta. Voimia! Kuulostaa samantapaiselta mitä meidän suvun naisilla on ollut,paitsi että meidän suvussa on gynekologisia syöpiä. Itse sairastuin kohdunrungonsyöpään vähän päälle 30-vuotiaana,todella harvinaista. Minäkin olen menossa perinnöllisyystutkimuksiin. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaAihe koskettaa itseänikin läheltä. Oma täti sairastui rintasyöpään ensimmäisen kerran jo alle 3-kymppisenä ja ehtipä se vielä uusiakin. Äitini sairastui juuri 50 täytettyään. Onneksi molemmat selvisivät ja toivon sinulle myös voimia taisteluun. <3
VastaaPoistaItse olen aika optimistinen ollut ihan alusta lähtien, koska ennuste on hyvä eikä syöpä ollut levinnyt :)
PoistaTodella tärkeä asia nostaa esiin! Itsekin löysin hiljattain toisesta rinnastani patin, joka säikäytti todella. Se kuitenkin osottautui koepalan jälkeen onneksi vaan arpikudokseksi/kasvualustaksi, eli ei ainakaan vielä kasvainta. Meillä ei kans suvussa ole kovin lähellä tätä, mutta eipä se sitä sukutekijää tarvitse tullakseen!
VastaaPoistaEi tarvita ja toisaalta sukutekijäkin voi varsin nopeasti tulla; omalla kohdallani suvussa ensimmäistä kertaa rintasyöpä todettiin tädilläni pari vuotta sitten ja viime vuonna samasta sisarusparvesta sitten toisella tädilläni sekä äidilläni eli viime syksynä vasta tuli omalla kohdalla ajankohtaiseksi se, että sukurasitteen myötä oma riski onkin kasvanut..
PoistaItse kävin geenitestissä, jossa katsottiin geneettinen alttius rintasyövälle. Harmi kun en pääse linkkaamaan postausta aiheesta tähän. Löytyy mun kutsu vapauteen blogista.
VastaaPoistaMeilläkin asiaa lähdetään käsittääkseni tutkimaan kun nyt tosiaan kolmella siskoksella rintasyöpä todettu. Pitää käydä tuo sun postaus lukaisemassa :)
PoistaNostit tärkeän asian esille. Olen muutamana vuonna Roosa nauhan ostanut ja tänä vuonnakin on tarkoitus, kun osuu kohdalle. Rintasyöpä on yllättävän yleinen. Tiedän muutamia, jotka ovat siitä selvinneet. Uusiutuvuuden pelko on ikävä muisto syövästä.
VastaaPoistaSyöpä yleensäkin on niin salakavala tauti, että voi iskeä aivan kehen tahansa ilman mitään ennakkovaroitusta :/
Poista