Aika hurahtaa hirmuista vauhtia ja pienellä prinsessallamme on jo reilut 2kk ikää. Ensimmäisen kuukauden vaiheista kertoilin teille täällä, joten jatketaan hieman kertomusta siitä kuinka elomme on mennyt sen jälkeen..
Toisen kuukauden aikana teimme peräti kaksi reissua keskustaan (neuvola- ja labrakäynnin yhteydessä) - matkasimme isukin kyydissä keskustaan ja tulimme sitten takaisinpäin bussissa eli ensimmäiset bussireissutkin tyttösen kanssa on tehty ja ihan hyvinhän ne meni. Meillepäin valitettavasti bussit kulkevat vain kerran tunnissa, joten jos missaat yhden niin saatkin sitten seuraavaa sen tunnin odotella - näin kävi toisella reissullamme koska bussi ei keskustasta lähtenytkään samaan aikaan kuin kuvittelin vain 5min aikaisemmin. (Helpottaisi edes se, että joka tunti bussi kulkisi siihen samaan kellonlyömään, mutta ei..)
Pikkuinen on oikein hyvää tahtia kasvanut ja on ihana seurata kehitystä, nyt tyttönen jo selkeästi jutustelee ja tuijottelee kovin intenssiivisesti silmiin leveän hymyn kera. Myös lelukaaren alla jaksaa jonkin aikaa lelua tuijotella ihan itsekseenkin. (Tätäkin tulee hymyhuulilla sivusta seurattua kun toinen niin innokkaasti lelulle jutustelee ja heiluttelee raajojaan minkä ehtii :D)
Yöt sujuvat edelleenkin hyvin 2-3 syötön kera ja syömisen jälkeen onneksi nukahdetaan samantien - pientä ääntelyä siinä välillä on, mutta ei tarvitse juurikaan rauhoitella. Toivon totisesti, että yöt ovat jatkossakin rauhallisia, tekee paljon kun päivällä ei itse ole väsynyt :) (Itselläni tosin ajoittain nukahtamiseen on jostain kumman syystä mennyt hetki enkä ole samantien simahtanut kuten aikaisemmin on tapana ollut, mutta tästä huolimatta yössä saa sen verran tarpeeksi levollisia tunteja ettei yöunet veny turhan pitkiksi aamussa saati sitten, että kaipaisi päiväunia..)
Itkuakin aina välillä toki on ja kyllähän se sydäntä särkevää on kun toinen ei hetkessä rauhoitu - jokainen sekunti tuntuu tällöin uskomattoman pitkältä. Kaiken kaikkiaan ainakin tähän asti kuitenkin voisin sanoa, että olemme saaneet varsin helpon ja tyytyväisen vauvan <3 Siskoni tähän kommentoi, että onneksi edes jossain vähän helpomman kautta, koska kyllähän tässä tosiaan noita vastoinkäymisiäkin on ihan tarpeeksi ollut.
Itkuakin aina välillä toki on ja kyllähän se sydäntä särkevää on kun toinen ei hetkessä rauhoitu - jokainen sekunti tuntuu tällöin uskomattoman pitkältä. Kaiken kaikkiaan ainakin tähän asti kuitenkin voisin sanoa, että olemme saaneet varsin helpon ja tyytyväisen vauvan <3 Siskoni tähän kommentoi, että onneksi edes jossain vähän helpomman kautta, koska kyllähän tässä tosiaan noita vastoinkäymisiäkin on ihan tarpeeksi ollut.
Nimen tyttönen saa vasta hieman reilun 2kk iässä, mutta tätä en tule ainakaan kokonaisuudessaan blogissa paljastamaan - mahdollisesti tyttönen kulkee jatkossa blogissa mukana nimensä alkukirjaimen kera kuten aika monessa muussakin blogissa on tehty. Ristiäisistä yritän kuvia saada ja jonkinlaista postausta myös teille tänne laittaa tulemaan :)
Löytyykö sinulta lähipiiristä pieniä vauvoja?
Löytyykö sinulta lähipiiristä pieniä vauvoja?
/Kuvat Instagramista.
Tuo alkuvaihe menee yhdessä hujauksessa. Itsellä koko eka vuosi jäi jotenkin hämärän peittoon, onneksi on paljon kuvia muistona.
VastaaPoistaTehän olette jo reippaasti valloittaneet maailmaa yhdessä.
Kuvia on kyllä melkoisesti tullut räpsittyä :)
PoistaNo, jos vauvaksi lasketaan 11 v. tyttö ja 8 v. poika :'DDD Mutta vastahan ne synty ja itse olin amiksen toisella (kummitytön syntyessä)! :D
VastaaPoistaEi taida sen ikäiset enää vauvasta mennä xD
PoistaPitkään aikaan ei ole lähipiirissä vauvoja ollut. Viime syksynä siskoni sai vauvan. Siitä lähtien olen ihmetellyt, miten nopeasti vauva kasvaa!
VastaaPoistaIhania hetkiä pienen kanssa!
Minusta tuli itseasiassa jouluna täti, ja on ollut sanoin kuvaamattoman ihanaa päästä tutustumaan suloiseen pieneen poikaan <3_<3 Asutaan vaan sen verran kaukana, ettei alvariinsa päästä näkemään mutta viime kerralla olikin hauska käydä vaunuttelemassa vauvaa, sekä viihdyttää häntä. Kovasti kaverilla on jo asiaa ja se jalkojen vispaaminen, en kestä!
VastaaPoistaKun harvemmin näkee niin sen hirmuisen vauhdikkaan kasvun ja kehittymisen näkee vielä selkeämmin kuin jos on päivittäin tekemisissä. Noiden touhuja on kyllä niin ihana seurailla <3
PoistaTeillä on ihana ensimmäinen kesä edessä. Vuosi sitten meillä oli sama homma ja nyt mennäänkin jo jätkän toiseen kesään ja kaikki on toisin. Viime kesä oli helppo paikoillaan pysyvän vauvan kanssa ja nyt viipotetaankin seikkailevan taaperon perässä :D Suosittelen siis nauttimaan rauhallisista piknikeistä ja puistoilusta, ensi vuonna teilläkin on kova meno ;)
VastaaPoistaTyttö on jo nyt osoittanut merkkejä, että kunhan vauhtiin pääsee niin hänessä onkin taatusti piteleminen xD
PoistaAika menee kuin siivillä... se on jännä miten jälkeenpäin tuntuukin vuosien vierivän nopeasti, mutta ylihuomiseen tuntuu olevan ikuisuus :D
VastaaPoistaTässä vauva-arjessa tuntuu kyllä, että se ylihuominenkin tulee yllättävän nopeasti xD
Poista