Olen itse pohtinut tuota otsikon kysymystä, koska kyllähän tietynlainen paine on löytää se oikea kumppani elämäänsä jakamaan. Itsekin olen tästä syystä (ja uteliaisuuttani) ollut erostani lähtien loggautuneena Tinderiin, mutta täytyy nyt myöntää etten ole kovinkaan innokkaasti ollut lähdössä treffeille. Olenkin käynyt pohdintaa, että olenko vielä valmis parisuhteeseen.. Siinä mielessä kyllä, että olen täysin ja totaalisesti päässyt erosta ja exästäni yli - ja olemme hyvissä väleissä. En vain tiedä raaskinko luopua tästä pienen lapsen yh-äitinä melko harvinaisesta omasta ajasta, koska sitä ei nyt tässä hetkessä todellakaan tunnu yhtään liikaa olevan..
Olenko itsekäs kun pohdin haluanko ketään miestä elämääni jakamaan? Tokihan se oikea ihminen toisi elämään mukanaan enemmän plussia kuin miinuksia, mutta joutuuko sen oikean tavatakseen ravaamaan kymmenillä treffeillä ja näin ollen kuluttamaan juurikin sitä harvinaista ja kallisarvoista omaa aikaansa? Toisaalta pohdin myös sitä, että haluanko rakkautta ja huomiota nyt tässä hetkessä jakaa kenellekään muulle kuin tyttärelleni.. Ja voisin veikata, että tuo pikkuneiti ei kovinkaan mielellään ainakaan alkuun äidin huomiota kenenkään muun kanssa jakaisi. Sen kun on periaatteessa koko elämänsä aikana saanut kokonaan itselleen. Pientä mustasukkaisuutta on ollut nähtävissä nimittäin jo siinä tilanteessa kun toinen lapsi on tullut lähelle (päiväkodista haettaessa) :D (Toisaalta ehkä voisi olla hyvä opettaa neiti siihen, että äidillä saattaa joku toinenkin olla kenelle huomiota ja hellyyttä annetaan..)
Mitä mieltä sinä olet sinkkuudesta? Oletko sinä nauttinut niistä hetkistä vai oletko kaivannut toisen aikuisen saamista elämääsi?
Niin sinkkuudesta kun suhteestakin saa nauttia!
VastaaPoistaTosta tinderistä tuli mieleen että voisit tehä blogiin "tinder päiväkirja" tyylisesti jos tulisi jänniä miehiä vastaan! Ehdotan myös tinder päiväkirjan kuuntelua, nextoryssa tai kirjana 😉
Mä olen niin huonosti käynyt treffeillä, että multa ei kovin kummoista päiväkirjaa tulisi :D Tuo on ollut mielessä kuunnella/lukea, jotain pätkiä siitä olen kuullutkin :)
PoistaSaa ja pitääkin nauttia. On mahdollista keskittyä itseensä ja rakentaa itseään.
VastaaPoistaTuo itsensä rakentaminen onkin hyvä sana!
PoistaTottakai sinkkuudesta SAA nauttia, vaikka ihan kybällä. Hankalampi on, jos suuresti kaipaa parisuhdetta, ja sinkkuus vaan jatkuu jatkumistaan. Ihmissuhteitakin on niin erilaisia. Jollekin sopii vakkari "treffailu" kaveri, eikä suhteen ole tarkoituskaan edetä (ainakaan pikavauhtia) esim. yhteiseen asumiseen.
VastaaPoistaItsellä ehkä nyt tällä hetkellä tuo pikkuneiti vie niin paljon aikaa ja energiaa ettei senkään takia kaipaa ketään muuta :)
PoistaTottakai saa nauttia! Teet niin kuin itsestä hyvältä tuntuu! Ei kannata liikaa miettiä mitä muut ajattelee tai mitä oletat muiden ajattelevan.
VastaaPoistaNäinhän se menee, mutta joskus se ei ole niin yksinkertaista. Sen takia on hyvä sanoittaa ääneen ajatuksiaan :)
Poista