Hiljaisuus...

Jotkut teistä ovatkin ehkä bonganneet yllä olevan kuvan Instagram-tililtäni...

Blogin puolella on ajastuksella muutamia julkaisuja tullut, mutta muutoin onkin ollut hiljaista ja syy löytyy kuvasta. Kärsin parin viikon ajan vatsakivuista, joiden vuoksi ravasin useamman lääkärin pakeilla ja alkuviikosta päivystyksessäkin. Kaikenmoisia epäilyjä esitettiin, mutta varsinainen syy tuntui jäävän epäselväksi varsinkin kun kuvittelin oireiden jo hieman yhtenä päivänä helpottaneen - pohtien kyllä mielessäni sanontaa "tyyntä ennen myrskyä"  ja näinhän siinä kävikin..

Verikokeita minulta viime viikolla seurailtiin päivittäin oireiden sekä mm.kohonneen tulehdusarvon tiimoilta. Torstaina aamulla vointi oli lähes kivuton ja pidin sormiani ristissä josko se verikokeissakin näkyisi mutta ei.. Kuitenkin koska arvot eivät päätä huimaavat olleet niin lääkäri oli sitä mieltä, että katsotaan miten oireilun käy eikä arvoja enää seurattaisi.. Vatsakipu kun oli hieman helpottanut ja tuntui soittohetkellä enemmän suolistoperäiseltä, joka mahdollisesti itsestään menisi ohitse. Kuitenkin jo tunnin kuluttua jouduin soittamaan päivystykseen neuvoa, koska kivut hieman kovenivat ja lämpö alkoi nousta, sieltä kuitenkin oltiin sitä mieltä, että voi vielä seurailla.. Kolme tuntia puhelusta olin kuitenkin päivystyksessä, koska kivut pahenivat eikä missään asennossa ollut hyvä olla - kipujen vuoksi mieheni joutui minulle laittamaan sukat jalkaan!

Tällä kertaa päivystyksessä tapahtui hieman nopeammin ja olinkin jo vajaan 4h kuluttua leikkauspöydällä, epäilynä umpilisäkkeen tulehdus. Normaalistihan umpilisäke saadaan helposti ja siististi tähystämällä leikattua, mutta kirurgi mainitsi myös avoleikkauksen mahdollisuuden hankalammissa tilanteissa jo ennen operaatiota - voittekin sitten arpoa kuinka minun kohdallani kävi.

Kyllä, avoleikkauksella koko vatsa auki, jonka vuoksi vietinkin sitten seuraavat neljä vuorokautta sairaalassa.. Ja kuten kaikissa tarjouksissa sanotaan "eikä siinä vielä kaikki"; oikea silmäni oli jäänyt leikkauksessa raolleen ja silmän kuivuminen aiheutti sarveiskalvon eroosion ja mielettömät kivut. Onni onnettomuudessa oli se, että kyseinen vaiva paranee nopeasti antibioottisalvan avulla, jota nyt viikon verran käytän..

Eli hengissä ollaan ja kiitollisia suomalaiselle terveydenhuollolle. Pienin askelin kohti kivutonta päivää ja työhönpaluuta. Yritän myös tänne puolelle aktivoitua, mutta mikäli näin ei käy niin tiedätte syyn enkä siis teitä ja blogiani ole hylkäämässä! :)

Pitäkää huoli itsestänne ja rakkaimmistanne!