Ensimmäinen kuukausi takana yhteiseloa pienokaisemme kanssa. Kuten synnytyskertomuksessa mainitsin niin alkumme ei tosiaan ollut mitään helpoimmasta päästä, mutta onneksi päivä päivältä elämä on alkanut tasaantua rutiinien löytyessä pikkuhiljaa. Paljon muutoksia vauva on jo elämään tuonut ja varmasti näitä muutoksia tulee vielä jatkossakin lisää.
Mitä ensimmäinen kuukausi on sitten pitänyt sisällään? No ensinnäkin pääsimme sairaalasta kotiutumaan vajaan viikon sairaalassa olon jälkeen - oikeastaan vasta tästä tuntuikin se yhteinen elämä ihan kunnolla starttaavan kun sai alkaa etsimään niitä omia tapoja toimia arjessa vauvan kanssa. Vieraita meillä ei hirmuisasti vielä ensimmäisen kuukauden aikana käynyt ja kyllähän sitä itsekin halusi sitä perheen keskeistä aikaa tutustuessa pienokaiseen. Ensimmäisenä vieraina olivat tokikin molempien omat vanhemmat ja sisarukset, jotka olivat kaikki aivan innoissaan pienokaisesta - useammankin lapsenvahti-tarjouksen saimme, mutta katsotaan missä vaiheessa pienokaisen raaskii toisten hoitoon jättää :D
Alkumme vaikeus varmaan vain entisestään lisäsi alussa epävarmuutta, mitä muutoinkin esikoisen kanssa luonnollisesti on, mutta onneksi tämä epävarmuus on pikkuhiljaa alkanut hälvenemään kun näkee tyttösestä, että kaikki on varmasti hyvin <3 Tyttösemme on selkeästi tempperamenttinen, mutta silti kiltti eli ei ihan hirveästi turhia itkeskele. Yöt sujuvat myös hyvin; saan itse nukuttua useamman tunnin putkia aina syöttöjen välillä. Tyttö myös hyvin nukahtaa ilalla yöunille sekä yöllä syöttöjen välillä, ainoastaan välillä pitää rauhoitella sen verran, että pitää tuttia suussa ja/tai kädestä kiinni.
Ensimmäisen kuukauden aikana emme itse liiemmin liikkuneet; kävimme ainoastaan pakollisilla käynneillä (labra, neuvola) ja tämän lisäksi vaunulenkillä lähikaupassa. Seuraavan kuukauden aikana ehkä voisi katsoa jos bussilla keskustan suuntaan huristelisi.
Ristiäiset meillä ovat tulossa toukokuun puolella ja siihen saakka yritämme pitää lähipiiriltäkin nimen salassa. Miehen kanssa olemme tosiaan sopineet ettemme somessa jaa tunnistettavia kuvia (=kasvokuvia) pienokaisestamme ja todennäköisesti en ainakaan ihan kokonimeä tule blogissa jakamaan. Ristiäisistä mahdollisesti kuitenkin jonkinlaista juttua tulen teille jakamaan, onneksi perheenjäsenemme ovat luvanneet auttaa järjestelyissä niin itse selviän siitä urakasta melko helpolla :)
Kaiken kaikkiaan aika on hurahtanut melkoisen nopeasti toista tuijotellessa <3
Kaiken kaikkiaan aika on hurahtanut melkoisen nopeasti toista tuijotellessa <3
Ihania kuulumisia ja mahtava kuulla, että sen vähän liiankin jännän alun jälkeen on varmuutta alkanut tulemaan. <3
VastaaPoistaPikkuhiljaa :)
PoistaOI miten ihanaa vauvakupla-aikaa. Tosi hyvä että tyttönen nukkuu noin hyvin! Tulee ihan ikävä omien lasten vauva-aikoja <3
VastaaPoistaT. Helka / www.vauva.fi/eta-aiti
Toivottavasti tilanne pysyy jatkossakin yhtä hyvänä :D
PoistaMahtava lukea, että epävarmuus alkaa väistyä ja toisaalta yhtä mukavaa, että yöt sujuvat hyvin. Se on koko perheen hyvinvoinnin kannalta aika iso juttu!
VastaaPoistaSe kyllä auttaa kummasti jaksamaan kun saa yöt hyvin nukuttua :)
PoistaTää saa minun vauvakuumeen taas nostamaan päätään vaikka tuossa vieressä tuhiseekin 11kk vanha pienokainen. Meillä on jokaisen lapsen kanssa alku ollut hieman haasteellinen, sitä kummasti on unohtanut millaista se vastasyntyneen kanssa on. Mutta päällimmäisenä on kuitenkin se ihanan vauvakupla, joko tuoksuu, tuntuu ja lämmittää. Ihanaa vauva-arkea ❤️
VastaaPoistaIhania kuulumisia! <3 Aika tosiaan kuluu nopeasti, joten varmasti hyvä päätös vaan nuuskutella omaa pikkuista kotona juuri niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Kyllä ne kaverit ehtivät vauvaa tavata sitten myöhemminkin. :)
VastaaPoistaEnsimmäinen kuukausi tosiaan hurahti ihan uskomattoman nopeasti ja toinenkin kuukausi alkaa jo pitkällä olla menossa :D
Poista