Kuten olen täällä kertonutkin niin itse tosiaan irtisanouduin vakityöstä viime vuoden lopulla ja nyt alkuvuoden olen ollut työttömänä. Työttömänä on mahdollisuus jossain määrin opiskella ja vieläpä ilmaiseksi, joten itse hyödynsin tämän ja kävin kolme YAMK-kurssia avoimen AMK:n kautta (nyt jännätään menivätkö kaikki läpi). Neiti on ollut alkuvuoden myös normaalisti päivähoidossa ja ajattelin nyt avata ajatuksiani tähän liittyen vaikka tiedän, että tämä on aika tunteita kuohuttava aihe.
Viime vuonnahan on palautunut subjektiivinen päivähoito-oikeus eli lapsen päivähoito-oikeus ei ole riippuvainen siitä onko vanhempi töissä, työttömänä, opiskelee tms. Mielestäni tämä on erittäin hyvä asia, koska päivähoidossa lapsi oppii paljon sellaisia asioita, mitä todennäköisesti kotona ei olisi mahdollista opetella. Mutta miksi olen itse päätynyt pitämään neidin normaalisti päivähoidossa:
- Viime syksynä olin noin 1,5kk pätkän sairaslomalla työuupumuksen vuoksi ja vaikka joulukuussa sairaslomalla ollessa (ja irtisanoutumisen tehtyäni) olo hetkeksi tuntui palautuneen normaaliksi, huomasin tämän olleen vain tilapäistä. Työuupumuksesta toipumiselle pitää antaa aikaa ja itselläni vähintäänkin tammikuu meni vielä aivan täysin palautumiseen tästä, vaikka yöunet jo hieman aikaisemmin alkoivatkin tasoittua. Tammikuussa mielessä käväisikin, että haukkasinko liian suuren palan kun lähdin noita opintoja suorittamaan...
- Olen jo viime vuodesta lähtien aktiivisesti seurannut työnhakuilmoituksia ja hakenut työpaikkoja. Tämäkin vie oman osansa kun yrität muotoilla työhakemukset mahdollisimman sopiviksi kyseistä työpaikkaa varten. Ja toki oma osansa on sitten työhaastattelut mikäli sellaisiin kutsun saa. En oikein tiedä kokisivatko työnantajat kovinkaan hyvänä asiana sitä, jos työhaastattelun ajan pieni lapsi olisi jatkuvasti vailla huomiota...
- Koska neiti on ainut lapsi niin kotona hän ei tosiaan saa ikäistänsä seuraa ja esimerkiksi opi erittäin tärkeää asiaa kuin jakaminen. Kavereiden lisäksi päivähoidossa on paljon erilaisia tehtäviä ja virikkeitä, joiden tarkoituksena on kehittää lapsen taitoja. Rehellisesti myönnän etten itse missään nimessä olisi kykenevä tarjoamaan kaikkea sitä mitä päivähoidossa annetaan. Nyt tietysti vielä korona-aika itsessään lyö kapuloita rattaisiin ja erilaiset muut kokoontumiset ovat mahdottomia (aivan lähisukua lukuunottamatta).
- Koska neiti on minulla käytännössä koko ajan, hän on hyvin tiukasti minussa kiinni. Hän on toki käynyt ilman minua leikkimässä serkkunsa kanssa ja yökylässä mummolassa. Mutta pohdin, että mikäli olisimme olleet koko kevään vain kaksin kotona, olisi neidille ollut melkoinen shokki kun olisi joutunut opettelemaan menemään täysiaikaisesti päivähoitoon.
- Lisäksi neidin päiväkoti hoitajineen on aivan mahtava. Sijaitsee lähellä ja on kohtuullisen pieni. Neiti viihtyy siellä erittäin hyvin ja hyvin harvoin jäädessä on kiukkua ilmassa, onneksi yleensä saa myös lähtemään kotiin ilman tappeluita.
Muistuttaisin kaikille, että jokainen tekee omat ratkaisunsa oman lapsensa suhteen eikä kukaan tiedä täysin millainen toisen elämä on. Toisella on enemmän valmiuksia olla vaikka sen 247 lapsensa kanssa ja toiset tarvitsevat jonkin pienen breikin ollakseen se paras mahdollinen vanhempi omalle lapselleen. Eikä kumpikaan ole sen huonompi tai parempi ratkaisu. Jokaisen täytyy kuunnella itseään ja tehdä yksilölliset ratkaisunsa. Itse olen päätynyt tähän ratkaisuun minkä tiedän osan mielestä olevan todella itsekäs. Toisaalta mielestäni jokaisen tulisikin olla hieman itsekkäitä elämässä ja muistaa se oma jaksamisensa, koska itsensä loppuunkuluttamisella ei kukaan voita.
Millaisia ratkaisuja te olette tehneet omien lastenne päivähoidon suhteen?
Tärkeä aihe! Avoimesti kirjoitit omasta tilanteestasi ja miksi olet päätynyt tuohon ratkaisuun, arvostan!
VastaaPoistaMukavaa päivää!💛
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Avoimuus on mun mielestä hyvästä myös vanhemmuudessa ja muistaa se ettei ole yhtä oikeaa tapaa toimia ja olla hyvä vanhempi. Valitettavasti tietyissä keskusteluryhmissä tämä tunnutaan unohtavan ja kritisoidaan toisten päätöksiä turhankin ankarasti. Muista sinäkin armollisuus itsellesi tulevaisuudessa <3
PoistaMulla on lapsi ollut niin päiväkodissa tai kerhossa kun olen ollut työttömänä. Näin on mahdollistettu se, että voin hakea töitä ja käydä haastattelussa, kun totaaliyhoona ei ollut lähiomaisia lähellä. Minusta on myös erittäin tärkeää, että lapsi voi opetella sosiaalista kanssakäymistä sekä olla kavereiden kanssa. Sama kuin sanon, että lapsella on oikeus viettää lomaa vanhemmistaan.
VastaaPoistaTuo on niin totta! :)
PoistaMeillä lapset ovat olleet hoidossa silloin, kun minä olen ollut töissä. Olen ollut pitkiä aikoja hoitovapaalla ja silloin lapset ovat olleet kotona ja käyneet kerhossa. Koen ilmapiirin muuttuneen vuosien kuluessa. Nuorimpien lasten kohdalla tuntui, että minä olin outo kun en vienyt lapsia hoitoon.
VastaaPoistaSairaslomalla ja työttömänä on erittäin ymmärrettävää, että lapset ovat hoidossa. Ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta voi viedä lapset hoitoon, vaikka ei olisikaan saikulla tai työttömänä.
Onneksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettu :)
PoistaMeillä kaikki lapset ovat olleet 3v eteenpäin hoidossa osapäiväisesti. Siellä saa juurikin saman ikäistä seuraa, mitä vanhempi ei pysty tarjoamaan. Siellä oppii paljon ryhmässä olemista, sosiaalisia taitoja jne. :)
VastaaPoistaSiellä on kyllä niin paljon kaikkea mitä ei tulisi itse edes ajatelleeksi :)
Poista