Viimeinen kolmannes 28+

Nyt sitten olisi aika hypätä kurkkaamaan kuinka viimeinen kolmannes raskaudesta oikein sujui. Ensimmäisestä kolmanneksestahan olen teille jutellut täällä ja toisesta kolmanneksesta täällä.


28+

Viimeinen kolmannes hurahti käyntiin juhlimalla 100-vuotiasta Suomea :) Ja itselläni on myös tuo kuuluisa "mommy brain" -vaihe alkanut kun sain viikon loppupuolella sählättyä ihan totaalisesti verkkopankkitunnusten kanssa *syvä huokaus* - onneksi tämän sählängin sain kuitenkin vielä setvittyä ja pankkitunnukset toimivat jälleen :)


29+
Viikon alkuvaiheilla sain reväytettyä lihasta lapaluun seudusta kun aamulla yritin raskasta lunta sen verran työnnellä pihatieltä pois, että pääsin autolla liikkeelle. Töissä onneksi työkaveri (työfysioterapeutti) pystyi heti päivän aluksi tsekkaamaan miltä hänen silmäänsä tilanne näytti ja teippaamaan kipualueen, joka toikin siinä määrin helpotusta, että pystyin työpäivän normaalisti olemaan töissä. Nyt jonkin aikaa yöunet ovat lisäksi olleet todella huonot - heräilen yön aikana useita kertoja vaihtamaan asentoa eikä tuo lihasrevähdys tietenkään mitään helpotusta ainakaan tilanteeseen tuo. Toivottavasti tilanne hieman tasaantuu tästä, koska kovin kauaa näin huonoilla unilla en kyllä jaksa töihin aamuisin lähteä ja siellä vieläpä toimia normaalisti...

30+
Unet eivät juurikaan ole parantuneet ja ajoittain työpäivän aikanakin alkaa selkä kipeytymään vaikka työni fyysisesti helppoa onkin ja pystyn hyvin työasentoa vaihtamaan. Onneksi joulu ja joululoma lähestyy niin saa hetken hengähtää työn kiireiltä.

31+
Joululomaviikolle tulikin tosiaan jälleen käynti neuvolassa, paino on tähän mennessä varsin maltillisesti kertynyt, mutta joulunaika on nyt alkanut tehdä tehtäviään ja painokäyrä on vähän turhankin vauhdikkaasti lähtenyt ylöspäin. Tokikaan ei vielä ole ihan hirmuista määrää raskauskiloja kertynyt, mutta jos vauhti kiihtyy tätä vauhtia niin niitä on raskauden loppupuolella aivan liikaa. Eli kyllä, tämä on asia mikä itseäni stressaa ja yritänkin nyt herkuttelun ja liikunnan suhteen ottaa itseäni niskasta kiinni. Lisäksi tässä on nyt muutaman viikon aikana yöunet alkaneet olla katkonaisia minkä lisäksi myös päivällä on mm. selkäsärkyjä siinä määrin esiintynyt, että kävin sairauslomalappusen hakemassa työterveyslääkäriltä. Saan siis onneksi nyt loppuajan keskittyä omaan ja pienokaisen hyvinvointiin, joka tuleekin ihan tarpeeseen.

32+
 Yöunet ei paranemisen merkkejä näytä, välillä onneksi aavistuksen parempiakin öitä, mutta tottuupahan sitten jo tässä vaiheessa siihen yövalvomiseen o.O Nyt kun on ollut aikaa niin enemmän on alkanut pohtia tulevaa synnytystä ja vauva-arkea, vielä ei varsinaisia pelkoja ole, mutta kyllähän se asioiden sujuminen mietityttää.. Myös hankintoja viime viikkoina on tullut reilummin tehtyä, melkoinen homma muuten miettiä mitä kaikkea sitä oikein tarvitsee.. Alavatsalla on myös alkanut tässä vaiheessa runsaasta hoivaamisesta huolimatta pieniä merkkejä raskausarvista eli en taida niiltäkään välttyä vaikka ajattelinkin, että jo tuo iso leikkaushaava olisi ollut ihan tarpeeksi "koristusta" vatsalleni.. o.O Noh, onneksi en ole koskaan muutenkaan bikineissä viihtynyt.

33+
Neuvolassa jälleen käyty ja kaikki hyvin. Napaakaan minulla ei enää meinaa olla, saas nähdä pullahtaako se ihan uloskinpäin vielä :D Hikka toisella tuntuu melkoisen useasti olevan, mutta nehän ovat vain hyvä merkki - kertovat hengitysharjoituksista.

34+
Vauhti tuntuu hiipuvan kokoajan entisestään ja pidempään kävellessä huomaa, että alkaa jomotella niin alaselkään kuin vähän muuallekin. Lisäksi huomaan, että minulla on selkeästi normaalia useammin janontunnetta vaikka pyrinkin juomaan päivittäin ainakin sen kaksi litraa vettä.. Aivan viikon loppumetreillä oli synnytysvalmennus sairaalalla - tämä onkin ainoa valmennus, johon me osallistuimme.

35+
Maha se vain kasvaa.. Itse kun sen päivittäin näkee niin ei havahdu niinkään, mutta harvemmin minut näkevät huomauttavat kyllä vatsan koosta :D Mittojen mukaan kylläkään ei mikään suuren suuri ole, joten en siinä mielessä ole huolissani, mutta synnytys kyllä muutoin on alkanut mietityttää - ja ennen kaikkea pienokaisen koko, koska minkäänlaista kokoarviotahan ei nykyisin enää rutiinisti tehdä.. o.O

36+
Enää ei olisi montaa viikkoa jäljellä.. Onneksi mitään suurempia vaivoja ei ole, mutta kyllä sitä päivää jo odottaa kun saa pienokaisen syliinsä <3 Tällä viikolla myös syömiset ja listeriariski kummittelivat mielessä - sinne keskustelupalstoille mennessä kannattaa aina pitää järki mukana! :D Näillä viikoillahan pitää jo liikelaskentaakin tehdä; meidän pienokainen tosin onneksi on niin aktiviinen, että liikettä varsin paljon tulee ja hiljaisempinakin hetkinä liikehdintä alkaa nopeasti kun hieman mahaa painelee :D

37+
Tällä viikolla kävin synnytyspelkopoliklinikalla keskustelemassa kätilön kanssa. Suurimpana pelkona itselläni on vauvan koko suhteessa omaan lantiooni ja sitä kautta synnytyksen sujuminen, joten pääsen onneksi ensi viikolla lääkärin synnytystapa-arvioon (jota ei siis nykyisin enää rutiinisti tehdä) - sekin on toki vain arvio, mutta uskon mieltä rauhoittavan. Muutoinkin voisi olla ehkä ihan hyväkin jos ainakin jokainen ensisynnyttäjä kävisi kätilön kanssa kahden kesken keskustelemassa - ryhmätilanteissa ei aivan kaikkea tule kuitenkaan kyseltyä..

38+
Pääsin kokoarvioon äitiyspoliklinikalle, jossa se tehtiin ainoastaan ultraa käyttämällä - yllätyksenä tuli ettei lääkäri lainkaan käsin vatsan päältä tilannetta kokeillut ja toisaalta ei myöskään tehnyt sisätutkimusta, enkä tietenkään tilanteessa asiaa tajunnut ottaa puheeksi. Noh, mutta kokoarvio joka tapauksessa hieman mieltä helpotti ja toisaalta varattiin nyt uusi käyntiaika lasketulle päivälle, jolloin tilanne katsotaan vielä tarkemmin - ei kyllä haittaisi mikäli synnytys jo ennen tätä spontaanisti käynnistyisi vaikka vointi vielä ihan kohtuullinen onkin..

39+
Enenevässä määrin on alkanut olla vähän kivuliaampiakin supisteluja. Tällä viikolla olikin viimeinen neuvolakäynti ennen synnytystä, jatkot äitiyspoliklinikan kautta, jonne seuraava aika onkin 40+0, jolloin tehdään myös päätös käynnistelläänkö vai jäädäänkö vielä odottamaan spontaania käynnistymistä - siis jos pienokainen ei ennen tätä jo päätä maailmaan tulla, mikä itselleni sopisi kyllä paremmin kuin hyvin. :D

40+
Ei halunnut pienokainen maailmaan vielä laskettuna aikana - saati sitten sitä ennen eli hieman yli lasketun ajan mentiin ja loppujen lopuksi jouduttiin synnytys lääkkeellisesti käynnistelemään kun vesien menosta (ja kipeistä supisteluista) huolimatta synnytys ei oikein meinannut lähteä etenemään. Tuskaiset kaksi vuorokautta pienokaista punnerrettiin maailmaan eikä kaikki mennytkään sitten muutoinkaan ihan niinkuin olisi itse toivonut. Tästä kuitenkin tarkemmin myöhemmin synnytyskertomuksessa.




Jos itse olet synnyttänyt niin saapuiko pienokainen maailmaan laskettuna aikana vai ennen tai jälkeen sen?