Tammikuu alkaisi olla loppuun taputeltuna tämän päivän jälkeen ja samalla se omalla kohdallani tarkoittaa ensimmäisen työttömyyskuukauden päättymistä. Millaisilla fiiliksillä vuosi 2021 on omalla kohdallani alkanut? Helpottuneilla, voimaantuneilla, kaiken kaikkiaan oikein positiivisilla. Eli en edelleenkään kadu irtisanoutumistani. Olen käynyt pohdintaa siitä, että pitäisikö minun olla työttömyydestäni stressaantuneempi kuin mitä olen. Monille työttömäksi jääminen olisi katastrofi, mutta toisaalta itselläni tilanne on erilainen, koska päätös oli omani ja tarkkaan pohdittu. Myös sen talouden kannalta. Talouden suhteen painetta helpotti myös se kun sain tiedon, että selviän ilman karenssia eli itselläni oli TE-toimistonkin mielestä riittävät perusteet irtisanoutumiselle.
Tammikuun aikana olen pyrkinyt tosiaan järjestämään aikaa itselleni ja palauttamaan voimiani, jotka olen huomannut edelleenkin olevan melko matalalla tasolla normaaliin nähden. Kuitenkin aivan selkeää palautumista on alkanut tapahtumaan. Olen myös ehdottomasti saanut sen uskoni tulevaisuuteen taas takaisin entiseen vaikken sitä onneksi ihan täysin viime syksynäkään menettänyt. Neiti on tosiaan ollut normaaliin tapaan päivähoidossa mikä on meidän molempien kannalta ehdottomasti paras ratkaisu. Toisaalta oman levon ja palautumisen lisäksi olen yrittänyt myös jossain määrin saada avoimen opintoja eteenpäin (ehkä hieman hitaammin kuin olisin halunnut...) mikä olisi aivan mahdotonta pienen pyöriessä jaloissa. Myöskin katselen jatkuvasti työpaikkoja eli siinäkään mielessä päivähoitopaikkaa ei kannata antaa pois, koska ei tiedä kuinka lyhyellä varoitusajalla työpaikan löydän ja tuo nykyinen paikka on sijainnin, hoitajien ja kavereiden kannalta ihan täydellinen.
Tammikuu ei kuulu lempikuukausiini, mutta omassa mielessäni mennään jo pitkälti kevättä kohti mikä antaa itselleni kovasti voimia. Kovia pakkasia ja lumimäärää olen kyllä kieltämättä mielessäni kironnut aina ajoittain, mutta onneksi on myös ollut niitä päiviä kun on päästy ulkoilemaan neidin kanssa tai jopa nykytilanteessa nyt itsekseni. Lenkkeily onkin se juttu, jonka olen löytänyt nyt uudelleen varsinkin noiden äänikirjojen myötä.
Millainen sinun tammikuusi on ollut?
Tammikuusta ei ole mielessä kuin lumi, lumi ja lumi. Ja uunin lämmitys ja puiden kantaminen. Eipä siis lempikuukausi mutta töissä ollut vähän rauhallisempaa niin saanut levätä. Toivottavasti löydät pian uuden juttusi, mulla oli joskus se karenssi ja olihan se aika pitkä aika kun piti vielä kaiken maailman lippulaput täyttää ja odotella omavastuuaika. Mut siitäpä se sitten :))
VastaaPoistaEiköhän se oma juttu löydy ja saattaahan se olla tämä mitä tässä yritän kovasti opiskella :D
PoistaMun tammikuuni oli aika ihana, aloin seurustelemaan <3
VastaaPoistaTammikuu ei ole minunkaan lemppari, ei myöskään helmikuu. Huhti ja toukokuu alkaakin sitten jo olemaan sellaisia kivoja ja ihania kuukausia. Jos huhtikuu on jo lämmin, niin pääsee laittamaan pihaa (ennen laitettiin parveke kesähuoneeksi huhtikuussa)
VastaaPoistaItsekin odotan huhti- ja toukokuuta jo kovin <3
PoistaHaastavaa ilmeisesti tuo, että toisaalta lapsi ei ehkä aina tarvitsisi hoitopaikkaa, jos vanhempikin on kotona, mutta sitten taas ei saa hoitopaikkaa, jos vaikka työpaikka löytyisi.
VastaaPoistaPeriaatteessa kunnalla on velvollisuus järjestää hoitopaikka, mutta sitten tokikaan ei tiedä mihin sijoittuu. Itse tarvitsen hoitopaikkaa joka tapauksessa, että saan noita avoimen opintoja eteenpäin. Ei mitään mahdollisuutta jos neiti pyörii jaloissa :D Toisaalta myös kasvun ja kehityksen kannalta minun mielestäni tuon ikäinen tarvitsee jo sellaista ohjattua toiminntaa (ja ikätoverien seuraa) mitä en itse pysty tarjoamaan. Vapaapäivinä touhuillaan sitten yhdessä kaikenlaista :)
PoistaItselläni taitaa olla pian lomautus edessä, joten kohta samassa veneessä ollaan. Hei sitten on ainakin aikaa blogille :D
VastaaPoistaKaikessa on aina ne hyvätkin puolensa :D
Poista