Tämä kiinnostus nousi taas pintaan hiljattain, kun löysin YouTubesta näyttelijä Leah Reminin ja hänen juontajaparinsa Mike Rinderin podcastin, jossa he kertovat kokemuksistaan skientologiassa. Molemmat ovat entisiä jäseniä, jotka ovat irtautuneet liikkeestä ja paljastavat nyt sen toimintatapoja avoimesti ja rohkeasti. Aloin kuunnella jaksoja ja jäin nopeasti koukkuun. Samalla muistin, että olin viime syksynä kuunnellut äänikirjana myös erään toisen entisen skientologin tarinan: ruotsalaisen Mariette Lindsteinin teoksen Pako kultista - 25 vuotta skientologialiikkeen ytimessä.
Mariette Lindstein oli mukana skientologiassa yli 25 vuoden ajan ja nousi jopa korkeisiin johtoasemiin järjestön Kalifornian päämajassa. Hänen kirjansa kuvaa erittäin konkreettisesti sitä, miltä elämä liikkeen sisällä näyttää silloin, kun on jo täysin kiinni sen rakenteissa ja kuinka vaikeaa irtautuminen voi olla. Pako kultista ei ole vain muistelmateos, vaan myös kuvaus kontrollista, pelosta ja siitä, miten pitkälle uskollisuus ja yhteisön paine voivat viedä yksilön.
Skientologian historia ulottuu 1950-luvulle, jolloin science fiction -kirjailija L. Ron Hubbard julkaisi kirjan Dianetiikka: nykyaikaisen tieteen henkinen hoito. Aluksi kyse oli itsehoidollisesta tekniikasta, mutta pian sen ympärille muodostui kokonainen uskonnollinen liike, joka tunnetaan nimellä Scientology. Sen mukaan ihmisessä asuu "thetan" eli kuolematon hengellinen olento, jonka elämää rajoittavat edellisten elämien ja tämän elämän traumaattiset kokemukset. Näitä pyritään puhdistamaan niin kutsutulla auditoinnilla, jossa henkilö käy läpi kokemuksiaan erityisen laitteen ja koulutetun "auditoijan" avulla.
Auditointi esitetään keinona vapautua menneisyyden taakasta ja kehittyä henkisesti, mutta moni entinen jäsen on kertonut, että näiden istuntojen aikana kerättyjä henkilökohtaisia paljastuksia on käytetty myöhemmin painostuskeinona tai jopa kiristykseen, erityisesti silloin, kun jäsen on alkanut kyseenalaistaa järjestöä tai halunnut lähteä. Kaikki, mitä ihminen tunnustaa luottamuksellisesti, kirjataan muistiin. Tämä tekee lähtemisestä monelle paitsi emotionaalisesti, myös käytännöllisesti hyvin vaikeaa kun omaa menneisyyttä käytetään asetta vastaan.
Skientologia lupaa vapautumista ja henkistä kehitystä, mutta kulissien takana on monien entisten jäsenten mukaan tiukka valvonta, painostus, tiedon salaaminen ja jopa läheisten eristäminen. Yksi asia, joka tuli itselleni hieman yllätyksenä, oli se, kuinka laajalle skientologia on levittäytynyt. Olin aiemmin ajatellut sitä lähinnä yhdysvaltalaisena ilmiönä, Hollywoodin tyyppisenä outoutena, mutta totuus on, että skientologia toimii aktiivisesti myös monissa Euroopan maissa, mukaan lukien Ruotsissa ja jopa Suomessa. Mariette Lindsteinin tarina muistutti erityisesti siitä, miten kansainvälinen ja syvälle ulottuva liike on kyseessä, vaikka sen näkyvimmät kasvot ovat amerikkalaisia.
Yksi skientologian synkimmistä puolista liittyy siihen, miten järjestö kohtelee siitä eronneita ja kriitikoita. Useat entiset jäsenet ovat kertoneet joutuneensa uhkailun, mustamaalauksen, valvonnan ja jopa häirinnän kohteeksi, kun he ovat irtautuneet liikkeestä tai alkaneet puhua julkisesti sen toimintatavoista. Leah Remini ja Mike Rinder ovat molemmat kertoneet kokeneensa järjestelmällistä vainoa, mukaan lukien yrityksiä murentaa heidän uskottavuuttaan ja yksityiselämäänsä. Skientologialla on oma terminsä näille henkilöille: Suppressive Person eli "tukahduttava henkilö", joka leimataan uhaksi järjestölle ja jota vältetään tai vastaan toimitaan aktiivisesti.
Yhä useammat entiset jäsenet ovat tuoneet esiin myös järjestön työolosuhteet, jotka muistuttavat monin paikoin pakkotyötä. Monet skientologian "Sea Org" -nimiseen sisäpiiriin kuuluvat henkilöt tekevät töitä käytännössä seitsemänä päivänä viikossa, ilman kunnollisia taukoja, palkkaa tai vapautta lähteä. Heidät voidaan siirtää tehtävästä toiseen ilman koulutusta, sillä skientologiassa ajatellaan, että kaikki voivat tehdä mitä tahansa, kunhan he "puolustavat oikeaa asiaa". Tämän asenteen vuoksi on tapahtunut vakavia onnettomuuksia ja joidenkin lähteiden mukaan jopa kuolemaan johtaneita tapauksia, kun ammattitaidottomat henkilöt ovat suorittaneet vastuullisia tai vaarallisia tehtäviä esimerkiksi rakennus- tai hoivatyössä.
Erityisen pysäyttävää on se, että lapsia kohdellaan kuin aikuisia. Heitä ei nähdä yksilöinä, jotka tarvitsisivat kehitystään vastaavaa huolenpitoa tai vapautta, vaan heitä saatetaan ohjata suoraan töihin tai sisäoppilaitoksiin, joissa elämä pyörii täysin skientologian opetusten ympärillä. Jo pienestä pitäen heidän odotetaan käyttäytyvän järjestön normien mukaan ja osallistuvan sen toimintaan täysipainoisesti.
Yksi järjestön absurdeimmista mutta todellisista käytännöistä on niin kutsuttu “biljoonan vuoden sopimus”, jonka Sea Org -jäsenet allekirjoittavat. Kyseessä on kirjaimellisesti sopimus, jossa henkilö sitoutuu palvelemaan skientologiaa ei vain tässä elämässä, vaan myös kaikissa tulevissa elämissään seuraavan biljoonan vuoden ajan. Tämän ajatellaan kuvastavan järjestön uskoa sielun kuolemattomuuteen, mutta myös sen vaatimusta täydellisestä lojaaliudesta.
Vaikka skientologia pyrkii edelleen esiintymään julkisuudessa voimakkaana ja vaikutusvaltaisena liikkeenä, sen suosio on todellisuudessa laskenut jyrkästi viime vuosikymmeninä. Uusien jäsenten määrä on hiipunut, ja liike näyttäytyy yhä useammalle kulttimaisena rakenteena, josta entiset jäsenet yrittävät paeta, usein suurin henkilökohtaisin seurauksin.
Skientologian tunnetuimpiin jäseniin kuuluu edelleen Tom Cruise, jota voidaan pitää järjestön julkisimpana ja suojelluimpana keulakuvana. Myös John Travolta ja Elisabeth Moss ovat tunnettuja skientologeja. Julkisuuden henkilöiden kautta skientologia on saanut näkyvyyttä ja jopa glamouria, mutta tämä kiiltokuva peittää alleen paljon, entisten jäsenten mukaan rakenteita, joita ei voi kutsua muuksi kuin kontrolliksi.
Kaiken tämän keskellä nousee yhä uudelleen sama kysymys: miten älykkäät, vilpittömät ja etsivät ihmiset ajautuvat mukaan tällaiseen liikkeeseen? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Ihminen etsii merkitystä, yhteyttä, hyväksyntää ja joskus, väärässä paikassa, nämä näyttäytyvät väärässä muodossa. Jos aihe kiinnostaa sinua, suosittelen tutustumaan niin mainitsemaani podcastiin kuin kirjaankin.
Oletko sinä kuullut Mariette Lindsteinistä, Leah Reministä tai skientologiasta muuten? Mitä ajatuksia tällaiset rakenteet sinussa herättävät?