Näetkö lasin puoliksi täynnä vai tyhjänä?

Optimismi, realismi ja pessimismi ovat sanoja, joita käytämme usein kuvaamaan omaa tai muiden asennetta elämään ja tulevaisuuteen. Näistä puhutaan usein arjessa ohimennen, mutta harvemmin pysähdymme miettimään, mitä ne todella tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat siihen, miten elämää koemme ja millaisia päätöksiä teemme.

Optimismi tarkoittaa taipumusta odottaa hyviä asioita ja uskoa myönteiseen lopputulokseen. Sana tulee latinan sanasta optimum, joka tarkoittaa "parasta", ja optimistia on pidetty henkilönä, joka etsii asioiden parhaita puolia tai uskoo parempaan tulevaisuuteen vastoinkäymisistä huolimatta. Optimismia on käytetty voimavarana monissa elämäntilanteissa, sillä positiivinen odotus voi kannustaa toimimaan ja näkemään mahdollisuuksia sielläkin, missä muut näkevät esteitä.

Realismi puolestaan tarkoittaa todellisuuteen ja faktoihin pohjautuvaa suhtautumista asioihin. Sana tulee latinankielisestä realis, joka tarkoittaa "todellista", ja realismissa korostetaan sitä, että asiat nähdään sellaisina kuin ne ovat, ei parempina tai huonompina. Realismia pidetään usein tasapainoisena lähestymistapana, jossa ei suljeta pois positiivisia mahdollisuuksia mutta ei myöskään kiistetä vaikeuksia tai haasteita. Sitä on käytetty esimerkiksi päätöksenteon tukena, jotta toiminta pysyy käytännönläheisenä.

Pessimismi taas tarkoittaa taipumusta odottaa kielteisiä lopputuloksia tai uskoa siihen, että asiat kääntyvät ennemmin huonoksi kuin hyväksi. Sana tulee latinan sanasta pessimus, joka tarkoittaa "huonointa", ja pessimistinä pidetään henkilöä, joka varautuu huonoihin uutisiin tai pettymyksiin etukäteen. Pessimismiä on pidetty toisinaan myös suojamekanismina, sillä odotusten pitäminen matalana voi tuntua turvallisemmalta kuin toivon herättäminen, mutta jatkuva pessimismi voi myös estää näkemästä hyviä mahdollisuuksia.

Näitä asenteita on käytetty sekä henkilökohtaisessa pohdinnassa että yhteiskunnallisessa keskustelussa kuvaamaan, miten ihmiset suhtautuvat tulevaisuuteen, muutoksiin ja omaan elämäänsä. Ne voivat vaihdella eri elämäntilanteissa ja eri asioissa, ja monilla meistä on näistä piirteitä sekoittuneina, esimerkiksi joku voi olla optimistinen ihmissuhteissa mutta realistinen taloudessa tai hieman pessimistinen työelämän tulevaisuudesta.

Itse koen olevani ehkä enemmän optimismiin kallellani, vaikka pitkään ajattelinkin olevani enemmän realisti. Huomaan kuitenkin yrittäväni kovasti nähdä niissä harmaimmissakin pilvissä sen hopeareunuksen ja uskoa siihen, että asiat vielä menevät oikeaan ja parempaan suuntaan, vaikka se ei aina heti siltä tuntuisikaan.

Miten sinä koet kuvaako sinua parhaiten optimismi, realismi vai pessimismi, vai vaihteleeko asenteesi tilanteen mukaan?