Sokerikoukussa – kun makean mieliteko ei ole sattumaa

Moni meistä tietää tunteen: päivän päätteeksi (ja usein keskellä päivääkin..) tekee mieli jotain makeaa, ja yksi pala suklaata ei koskaan riitä. Sokerinhimo voi tuntua melkein vastustamattomalta eikä se ole ihme, sillä makean halu ei ole pelkkä tapa, vaan osa ihmisen biologiaa ja myös modernin historian muovaama ilmiö. Mutta mistä sokerikoukku oikeastaan syntyy, miksi juuri valkoinen sokeri vetää meitä puoleensa, ja miten siihen on päädytty?

Sokerin historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, mutta niin kutsuttu valkoinen sokeri, eli puhdistettu sakkaroosi, alkoi yleistyä vasta 1700–1800-luvuilla, kun sen teollinen valmistus kehittyi ja sokeriruokoviljelmät levisivät erityisesti Karibialle ja Amerikkaan. Sokerista tuli ylellisyyden symboli, jota aluksi vain varakkaat saattoivat nauttia. Teollisen vallankumouksen ja globalisaation myötä sokerista tuli nopeasti arkipäivää ja yksi elintarviketeollisuuden tuottoisimmista raaka-aineista. Nykyään valkoista sokeria löytyy lähes kaikesta: jogurteista leipiin, valmisruokiin, kastikkeisiin ja jopa tuotteisiin, joita ei ensisilmäyksellä pidä makeina.

Ihmisen taipumus himoita sokeria juontaa juurensa kauas evoluutioon. Makea maku on ollut signaali siitä, että ruoka on turvallista ja energiapitoista: marjat, hedelmät ja hunaja olivat esi-ihmisille harvinaista ja arvokasta ravintoa. Kehomme ei ole kuitenkaan ehtinyt sopeutua siihen, että makeaa on nykyään tarjolla yltäkylläisesti, helposti ja jatkuvasti. Aivomme palkitsevat sokerin saannista dopamiinilla, mielihyvähormonilla, aivan kuten monien riippuvuuksien yhteydessä ja siksi sokerista voi muodostua koukuttava kierre.

Liiallinen sokerin saanti on yhdistetty moniin terveyshaittoihin. Se voi lisätä riskiä mm. ylipainoon, tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, rasvamaksaan, tulehduksiin ja hammasterveyden ongelmiin. Lisäksi nopea verensokerin nousu ja lasku voi aiheuttaa väsymystä, ärtyneisyyttä ja jatkuvaa mielitekoa, mikä johtaa helposti sokerikoukun ylläpitämiseen ja niin kierre jatkuu.

Yksi historian kiinnostavimmista ja kiistanalaisimmista käänteistä liittyy siihen, miten 1960–70-luvuilla erityisesti Yhdysvalloissa sokeriteollisuus onnistui vaikuttamaan ravitsemustutkimukseen ja yleiseen terveysviestintään. Kun tutkimuksissa alkoi nousta esiin sokerin haittoja, sokeriteollisuutta tukevat toimijat alkoivat rahoittaa tutkimuksia, jotka siirsivät katseet pois sokerista ja nostivat rasvan pahikseksi. Tämä johti vuosikymmenten ajan jatkuneeseen "rasvapelkoon", jolloin vähärasvaisia mutta runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita alettiin pitää terveellisenä valintana. Ironisesti tämä saattoi pahentaa kansanterveydellisiä ongelmia entisestään.

Nykyään tiedetään jo paremmin, mutta sokerin vaikutuspiiristä irtautuminen ei ole silti helppoa. Sokerikoukku ei ole merkki tahdonvoiman puutteesta, vaan seurausta evoluutiosta, biokemiasta ja historiasta, joka on suosinut makeaa, kirjaimellisesti ja poliittisesti.

Oletko sinä joskus kokenut olevasi sokerikoukussa ja mikä on auttanut katkaisemaan sen?