Pieni suuri askel: itsenäistymisen alku

Tänä syksynä meillä alkoi eka luokka, ja sen myötä myös uusi vaihe elämässä: itsenäinen liikkuminen. Tiedän, että monilla lapsilla tämä vaihe tulee jo aiemmin, mutta itse en saanut napanuoraa venytettyä niin pitkälle ennen tätä 😅. Nyt tuntuu, että aika oli vihdoin oikea, sekä neidille että minulle.

Puhelin neidillä on ollut käytössä noin vuoden verran. Halusin, että harjoittelemme sen käyttöä rauhassa ennen kuin itsenäinen liikkuminen alkaa. Päädyin puhelimeen kellon sijasta muutamasta syystä: hän rakastaa kuunnella äänikirjoja, ja kellot tuntuivat aika suurilta hänen ranteeseensa. Perinteisen rannekellonkin pitäminen on ollut hänestä epämukavaa, joten epäilin, ettei kellopuhelin olisi ollut sen mieluisampi vaihtoehto.

Tiedän toki suositukset (älypuhelinta ei nykysuositusten mukaan suositella alle 11-vuotiaille) mutta tässä kohtaa käytännöllisyys voitti. FamilyLinkin ja muiden vastaavien sovellusten avulla on nimittäin aika kätevää seurata, missä lapsi kulkee, ja tarvittaessa vaikka hälyttää puhelinta, jos viesti tai soitto ei jostain syystä mene perille (tai on “vahingossa” mennyt äänettömälle 🙃).

On muuten uskomattoman pelottavaa päästää oma lapsi liikkumaan yksin. Sydän muljahtaa joka kerta, kun ovi sulkeutuu hänen jälkeensä, mutta kyllä siihen hiljalleen tottuu, kun kaikki on sujunut hyvin. Samalla huomaan, että oma arki on muuttumassa: yhtäkkiä minulla on enemmän ja enemmän omaa aikaa. Seitsemän vuoden ajan olen ollut tottunut siihen, että neiti kulkee tiiviisti mukana, ja vain sovituissa tilanteissa on ollut muiden huolettavana. Nyt tämä muuttuu vähitellen, ja äidin seura kelpaa päivä päivältä vähän vähemmän 😄. Tätä se on, pieni suuri itsenäistymisen alku: haikeaa, jännittävää ja samalla niin ihanaa katseltavaa. 💛

Kuinka teillä on itsenäistyminen edennyt vai onko se vasta edessäpäin? Muistatko omasta lapsuudestasi kuinka itselläsi ne itsenäistymisen vaiheet on edenneet?