Ryhmätyöt YAMK-koulutuksessa: miksi, kenelle ja millä hinnalla?

Kun ammatillisissa tai ylemmän ammattikorkeakoulun (YAMK) opinnoissa ilmoitetaan ryhmätyö, allekirjoittaneessa herää vääjäämättä tietty vastarinta. Ei siksi, että ryhmätyöt itsessään olisivat huonoja, yhteistyötä harjoitellaan toki usein eri muodoissa työelämässä, mutta juuri siinä piilee dilemmamme: YAMK-opinnoissa melkein jokaisella opiskelijalla on jo työtaustaa, usein merkittävääkin. Ryhmätyökokemusta on kertynyt jo aiemmilta opinnoilta ja työhön liittyvissä projekteissa. Mikä siis on se lisäarvo, jota ryhmätyöllä halutaan saavuttaa juuri tässä vaiheessa?

Akateemisessa kirjallisuudessa ryhmätöiden käyttöä opetuksessa perustellaan useilla tavoilla. Ensinnäkin niiden katsotaan tukevan syvällistä oppimista ja tiedon yhteisöllistä rakentamista: kun opiskelijat keskustelevat, selittävät näkemyksiään ja kyseenalaistavat toistensa ajatuksia, syntyy oppimista, jota ei välttämättä tapahdu yksin työskennellen. Toiseksi ryhmätöiden ajatellaan kehittävän ammatillisia taitoja, kuten viestintää, vastuun jakamista ja konfliktien ratkaisua – eli juuri niitä taitoja, joita työelämässä tarvitaan. Lisäksi niiden kautta voidaan lisätä opiskelijoiden motivaatiota ja yhteisöllisyyttä: ryhmässä toimiminen voi lisätä sitoutumista tehtävään ja tarjota sosiaalista tukea, joka auttaa jaksamaan opintojen aikana. Joidenkin tutkimusten mukaan ryhmätyöt mahdollistavat myös laajempien ja monimutkaisempien ongelmien käsittelyn kuin mitä yksilötyö sallisi, ja ne voivat tarjota tilaisuuden vertaisarviointiin ja reflektointiin, mikä tukee omaa ajattelua. Toimivien ryhmätöiden edellytyksenä on kuitenkin hyvä ohjaus, selkeät roolit ja aikataulut sekä reilu arviointi – ilman näitä ryhmätyö ei automaattisesti tuota oppimista.

Kun näitä perusajatuksia tarkastelee YAMK-opiskelijan arjessa, syntyy kuitenkin selviä ristiriitoja. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suoritetaan yleensä työn ohessa, usein kiireisessä elämänvaiheessa, jolloin aikaa on vähän ja aikataulujen yhteensovittaminen muiden kanssa on vaikeaa. Moni opiskelija kokee niin sanottua ryhmätyöväsymystä: tunne siitä, että tässä vaiheessa ei opi enää mitään uutta, vaan toistaa jo tuttua kaavaa. Lisäksi epätasainen työnjako ja niin sanotut vapaamatkustajat voivat herättää turhautumista, kun osa tekee vähemmän mutta saa saman arvosanan. Opiskelijoiden erilaiset taustat ja asiantuntemus voivat aiheuttaa myös epätasapainoa – toiset ottavat helposti ohjat käsiinsä, kun taas toiset jäävät sivuun. Jos ohjaus on heikkoa ja arviointi kohdistuu vain lopputulokseen eikä prosessiin, ryhmätyöstä tulee helposti pakkopullaa ilman todellista oppimishyötyä. Moni YAMK-opiskelija onkin kertonut, että ryhmätyöt kuormittavat kohtuuttomasti eivätkä tunnu suhteessa tuottavan lisäarvoa.

Varsinaista YAMK-tason ryhmätyön teoriaa ei juuri ole, mutta yleiset korkeakouluopetuksen periaatteet ja aikuiskoulutuksen tutkimukset tukevat ajatusta, että ryhmätyö voi olla perusteltua myös aikuisopiskelijoille – edellyttäen, että se suunnitellaan hyvin. Tutkimusten mukaan aikuisopiskelijat hyötyvät ryhmäoppimisesta, jos tehtävät ovat tarkoituksenmukaisia ja liittyvät konkreettisesti heidän omaan työhönsä. Yhteistyö- ja verkostoitumistaidot mainitaan myös monien YAMK-ohjelmien opetussuunnitelmissa keskeisenä osaamisalueena. Tämä tarkoittaa, että ryhmätyöt voivat parhaimmillaan toimia välineenä oman asiantuntijuuden jakamiseen ja laajentamiseen, jos ne kytkeytyvät aidosti työelämän ilmiöihin ja opiskelijoiden omiin kokemuksiin.

Silti monen YAMK-opiskelijan näkökulmasta ryhmätyöt kaipaavat uudelleenarviointia. Niiden mielekkyyttä voisi parantaa esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuuden valita yksilö- tai parityön vaihtoehdoksi ryhmätyölle, jakamalla tehtävä selkeisiin vaiheisiin ja vastuualueisiin sekä hyödyntämällä vertaisarviointia reilumman työnjaon varmistamiseksi. Ryhmätehtävät, jotka liittyvät suoraan omaan työhön tai organisaatioon, voivat lisätä motivaatiota ja tuottaa konkreettista hyötyä. Myös digityökalujen ja joustavien työskentelytapojen hyödyntäminen vähentää ajan haaskausta, ja pienemmät ryhmät voivat tehdä yhteistyöstä hallittavampaa. Olennaista olisi myös, että arviointi huomioisi prosessin eikä vain lopputulosta, ja että ohjaaja olisi aktiivisesti tukena koko prosessin ajan.

Yhteenvetona voisi todeta, että ryhmätyöt voivat teoriassa tukea monipuolista oppimista ja ammatillista kasvua myös YAMK-opinnoissa, mutta käytännössä niiden toteutus kaipaa usein hienosäätöä. Kun opiskelijat ovat jo kokeneita ammattilaisia ja heidän aikansa on rajallinen, olisi tärkeää, että jokainen opintojakso ja sen tehtävämuoto palvelisi mahdollisimman hyvin sekä oppimista että elämän kokonaisuutta. Ryhmätyö voi olla hyödyllinen, mutta vain silloin, kun sen suunnittelu on yhtä ammattimaista kuin opiskelijat itse.

Mitä mieltä sinä olet ryhmätöistä?