Kun esikoulu jää taakse – mitä kaikkea siihen polkuun sisältyy

Meidän perheessä päättyi juuri yksi tärkeä etappi, kun tyttäreni viimeinen esikoulupäivä koitti. Takana on vuosi täynnä oppimista, leikkiä, uusia taitoja ja ensimmäisiä askeleita kohti koulumaailmaa. Syksyllä alkaa uusi luku – koululaisen arki.

Tämä vaihe on saanut minut pohtimaan laajemmin esikoulun roolia osana lapsen kasvua ja suomalaista koulutusjärjestelmää. Vaikka esikoulu on nykyään vakiintunut osa lapsiperheiden arkea, sen historia Suomessa on varsin mielenkiintoinen ja kiinteästi sidoksissa myös päivähoidon kehitykseen. Halusin tässä postauksessa katsoa hetken taaksepäin: mistä esikoulu sai alkunsa, miten päivähoito on vuosikymmenten varrella muuttunut, ja mitä kaikkea tämä siirtymävaihe merkitsee niin lapselle kuin vanhemmallekin.

Vaikka esikoulu on nykyisin luonnollinen osa suomalaisen lapsen koulupolkua, sen juuret ulottuvat yllättävän kauas. Esikoulun idea pohjautuu varhaiskasvatuksen pitkään kehityskaareen, joka alkoi jo 1800-luvun lopulla.

Ensimmäiset lastentarhat Suomessa perustettiin 1800-luvun lopussa, ja niiden taustalla vaikutti erityisesti saksalainen kasvatusajattelija Friedrich Fröbel. Hän korosti leikin, vuorovaikutuksen ja luonnon merkitystä lapsen kehityksessä – ajatuksia, jotka ovat edelleen vahvasti läsnä suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Ensimmäinen Fröbelin mallin mukainen lastentarha perustettiin Helsinkiin vuonna 1888, ja vähitellen lastentarhatoiminta alkoi laajentua myös muihin kaupunkeihin.

1900-luvun alkupuolella päivähoito toimi pitkälti hyväntekeväisyyspohjalta ja painottui suurimmissa kaupungeissa vähävaraisten perheiden lasten hoitoon. Vasta toisen maailmansodan jälkeen alettiin puhua laajemmin päivähoidon yhteiskunnallisesta merkityksestä, ja 1970-luvulla päivähoidosta tuli lainsäädännöllisesti koko yhteiskuntaa palveleva järjestelmä. Vuonna 1973 säädettiin päivähoitolaki, joka toi hoito- ja kasvatustehtävät osaksi julkista palvelujärjestelmää.

Esikoulu, sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, vakiintui osaksi varhaiskasvatusta 1990-luvun loppupuolella. Vuodesta 2001 lähtien esikouluopetus on ollut maksutonta ja kunnallista, ja vuodesta 2015 alkaen esiopetukseen osallistuminen on ollut velvoittavaa kaikille kuusivuotiaille. Esikoulu sijoittuu varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen väliin – sen tehtävänä on tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja valmistaa häntä koulumaailmaan lempeällä, lapsilähtöisellä tavalla.

Esiopetus on tiivis osa suomalaisen koulutusjärjestelmän tasa-arvotavoitetta. Sen avulla pyritään varmistamaan, että kaikilla lapsilla on mahdollisimman samanlaiset lähtökohdat aloittaa koulutie, riippumatta taustasta tai aiemmasta hoitopaikasta. Esiopetuksessa painottuvat leikin kautta oppiminen, vuorovaikutustaidot, arjen taitojen vahvistaminen sekä pienet tutustumiset oppimisen rakenteisiin – kuten aikatauluihin, tehtäviin ja ryhmässä toimimiseen.

Nyt, kun oma lapseni on käynyt esikoulupolkunsa loppuun ja koulun alku häämöttää syksyssä, huomaan tuntevani samanaikaisesti iloa, ylpeyttä ja pientä haikeutta. Tämä on iso askel – paitsi lapselle, myös vanhemmalle. Esiopetusvuosi on antanut tukevan pohjan: on opittu olemaan ryhmässä, harjoiteltu oman vuoron odottamista, ilmaisua, keskittymistä ja yhdessä tekemistä. Uskon, että tämä kaikki kantaa pitkälle, vaikka uusi ympäristö ja uudet odotukset varmasti jännittävätkin.

Koulun alku tuo mukanaan uuden rytmin, uusia ihmisiä ja uudenlaista vastuuta. Samalla se merkitsee askelta kohti itsenäistymistä. On hienoa, että meillä Suomessa on rakennettu järjestelmä, jossa tätä siirtymää tuetaan pitkäjänteisesti ja jossa lapsen kehitykselle annetaan aikaa ja tilaa. Ja vaikka tämä onkin jokaiselle perheelle yksilöllinen vaihe, tuntuu hyvältä ajatella, että taustalla on kokonainen historia kasvatuksen kehitystä ja sen tukemista.

Millaisia muistoja tai ajatuksia sinulla on esikoulusta – joko omasta, lapsesi tai läheisen kokemuksesta?

Mitä misogynia tarkoittaa – ja miksi se koskee meitä kaikkia

Viime aikoina olen katsonut useita dokumentteja, jotka ovat saaneet minut pohtimaan syvällisemmin yhtä ilmiötä: misogyniaa. Yksi pysäyttävimmistä hetkistä tuli vastaan Netflixin dokumentissa NFL-tähti Brett Favresta. Siinä käsiteltiin tapausta, jossa nainen oli joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi – mutta ei itse halunnut tuoda asiaa julkisuuteen. Hän tiesi, että sen esiin nostaminen voisi tuhota hänen uransa, ja niin lopulta kävikin. Silti eräs täysin ulkopuolinen henkilö päätti kertoa asiasta julkisesti, vastoin tämän naisen tahtoa.

Tämä tekee tilanteesta erityisen raa'an. Ei pelkästään se, mitä nainen oli joutunut kokemaan, vaan se, että hän menetti mahdollisuuden valita itse, miten käsitellä kokemaansa – ja milloin, jos koskaan, puhua siitä. Tällaisessa tapauksessa luulisi, että ihmisten ensireaktio olisi myötätunto. Mutta ei. Vastaanotto oli monelta osin epäilevä, jopa vihamielinen. Nainen sai osakseen kyseenalaistamista, häpäisyä ja halveksuntaa.

Tätä katsoessani en voinut olla muistamatta, että olen itsekin joskus – aivan liian helposti – sortunut miettimään, miksi nainen nostaa tällaisen asian esiin juuri nyt. Mitä hän tavoittelee? Onko taustalla jotain muuta? Mutta kun hetkeksi pysähtyy ajattelemaan, ymmärtää, että tällaisen asian esiin tuominen ei ole koskaan kevyt päätös. Eikä se edes aina ole oma päätös. Silti moni olettaa, että nainen hakee huomiota tai hyötyy tilanteesta, vaikka todellisuudessa hän usein menettää paljon. Ja juuri tässä kohtaa misogynia astuu kuvaan.

Misogynia tarkoittaa naisiin kohdistuvaa vihaa, halveksuntaa tai syvälle juurtunutta ennakkoluuloa. Se voi olla suoraa ja näkyvää, kuten naisvihamielistä puhetta, uhkauksia tai naisten sulkemista ulos keskusteluista ja päätöksenteosta. Mutta se on usein myös hienovaraisempaa: asenteita, jotka kyseenalaistavat naisen kokemuksen, vähättelevät hänen tunteitaan tai epäilevät hänen motiivejaan. Misogynia elää paitsi yksittäisten ihmisten sanoissa ja teoissa, myös kulttuurissa ja rakenteissa, jotka määrittävät keitä uskomme ja keitä emme.

Tämä ilmiö ei ole uusi. Jo antiikin Kreikassa Aristoteles kuvasi naisen epätäydellisenä miehenä, ja myöhemmin keskiajalla naista pidettiin synnin ja kiusauksen lähteenä. Pitkälle 1900-luvulle asti naisilla ei ollut poliittisia, taloudellisia tai monesti edes juridisia oikeuksia. Vaikka maailma on muuttunut ja oikeuksia on saavutettu, misogynian juuret ulottuvat syvälle kulttuuriimme. Se näkyy yhä tänä päivänä, vaikkapa siinä, miten julkisuuden naisia kohdellaan. 2000-luvun alussa media esitteli naispuoliset tähdet – kuten Britney Spearsin tai Lindsay Lohanin – tavalla, jota ei nykyään enää katsottaisi hyvällä. Naiset kuvattiin epävakaina, huomionhakuisina ja itse aiheuttajina kaikelle sille, mitä he joutuivat kokemaan.

Tällaisia tapauksia katsoessa tulee väistämättä miettineeksi, kuinka syvällä nämä asenteet meissä yhä elävät. Vaikka puhe misogyniasta on lisääntynyt, ja ilmiö on saanut enemmän näkyvyyttä, se ei ole kadonnut. Siksi sitä pitää edelleen sanoittaa, tunnistaa ja purkaa. Myös meissä naisissa itsessämme. Olen huomannut, että monet meistä ovat saattaneet sisäistää tietynlaista naisvihamielistä ajattelua – tiedostamatta. Se ei ole häpeä, vaan mahdollisuus havahtua.

Olen miettinyt, että voisi joskus olla kiinnostavaa osallistua ihan oikeaan keskusteluun misogyniasta. Mutta uskon myös, että monella meistä on jo sisäinen tunne siitä, missä menee oikea ja väärä. Misogynian tunnistaminen ei vaadi tutkintoa – se vaatii herkkyyttä, kuuntelemista ja rehellisyyttä.

Itse ajattelen, että vaikka on hyvä tunnistaa ja ymmärtää tällaisia ilmiöitä, ei kaikkea tarvitse ottaa ohjenuorakseen. Kyse ei ole säännöistä vaan havahtumisesta. Ihmiset voivat ajatella, pukeutua, tuntea ja reagoida eri tavoin – mutta mitä enemmän ymmärrämme toisiamme, sitä vähemmän jää tilaa vihalle, epäilylle ja hiljaisuudelle.

Oletko sinä koskaan huomannut, että olet epäillyt naisen kokemusta helpommin kuin miehen? Tai muistatko hetken, jolloin tajusit misogynian olemassaolon ensimmäistä kertaa?

Historiallisesti trad wife ei ollut valinta – miksi nyt niin ajatellaan?

Viime aikoina mediassa ja keskustelupalstoilla on noussut näkyvästi esiin ilmiö nimeltä trad wife – eli perinteinen vaimo. Termi tulee sanoista traditional wife, ja sillä viitataan naiseen, joka valitsee perinteisen roolin: kotiäitinä olemisen, miehensä palvelemisen, kotitöiden hoitamisen ja lastenkasvatuksen – usein vastineeksi siitä, että mies tuo leivän pöytään ja kantaa taloudellisen vastuun. Tämä ei itsessään ole uusi ilmiö, mutta sen tietoinen ihannointi ja julkinen brändääminen sosiaalisessa mediassa on kasvanut viime vuosina erityisesti Yhdysvalloissa. Instagramissa, TikTokissa ja YouTubessa on lukemattomia tilejä, joissa naiset jakavat vinkkejä siihen, miten olla täydellinen "feminiininen" vaimo: pukeutua hillitysti, kokata kauniisti, totella miestään ja pysyä pois työelämästä.

Facebookin ryhmissä ja suomalaisten keskustelujen kommenteissa olen itsekin kohdannut tämän ajattelun ihannointia. Jotkut puhuvat siitä vapauden muotona: ettei tarvitse stressata työelämästä, että voi keskittyä kotiin ja perheeseen. Toki jokaisella on oikeus valita itse oma polkunsa, ja ymmärrän hyvin, että monet aidosti nauttivat kotona olemisesta. Mutta minua ilmiössä huolestuttaa ennen kaikkea yksi asia: täydellinen taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä.

En voisi kuvitella luovuttavani omaa taloudellista itsenäisyyttäni kokonaan pois. Ei siksi, etten luottaisi kumppaniin tai perheeseen – vaan siksi, että koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Parisuhteet eivät ole immuuneja kriiseille. Ero voi tulla yllättäen, vaikka kuinka olisi rakastettu ja rakastava. Kuolema voi erottaa syvästi toisilleen sitoutuneet ihmiset. Entä jos se toinen, jonka varaan on rakennettu kaikki, sairastuu vakavasti, joutuu tapaturmaan tai menettää työnsä? Me emme voi hallita kaikkea, eikä mikään elämäntapa suojaa meitä epävarmuudelta.

Olen kiitollinen siitä, että viime aikoina on noussut esiin myös kertomuksia naisilta, jotka ovat eläneet trad wife -elämää ja joutuneet sen seurauksena vaikeuksiin. Naisia, jotka erosivat tai jäivät leskiksi ilman omaa työhistoriaa, ilman säästöjä, ilman turvaverkkoa. Naisia, jotka joutuivat aloittamaan alusta tilanteessa, jossa eivät enää olleet houkuttelevia työmarkkinoilla tai edes oikeutettuja täysiin sosiaalietuuksiin. Näistä tarinoista puhutaan vielä liian vähän verrattuna siihen, miten romantisoivasti ilmiötä välillä käsitellään.

Historiallisesti trad wife -rooli oli normi vielä useissa maissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Naiset eivät saaneet opiskella tai tehdä töitä yhtä vapaasti kuin nykyään, ja heidän taloudellinen asemansa oli sidottu isään tai aviomieheen. Monessa perheessä roolit olivat selvät, eikä tasa-arvosta vielä juuri puhuttu. Toisen maailmansodan jälkeen, etenkin Yhdysvalloissa, mainonta ja kulttuuri rakensivat tietoisesti ihanteen kotia pyörittävästä, huolitellusta kotirouvasta. Tämä malli levisi myös Eurooppaan. 1960–70-lukujen naisliikkeet alkoivat purkaa tätä roolia ja avasivat ovia naisten itsenäiselle työuralle ja päätäntävaltaan omasta elämästään.

Onkin kiinnostavaa – ja ehkä hieman ironista – että juuri nyt, kun naisilla on enemmän valinnanvapautta kuin koskaan aiemmin, osa naisista päättää palata tietoisesti tähän vanhaan malliin. Jotkut kokevat sen merkityksellisenä ja turvallisena. En kiistä sitä. Mutta silloin kun trad wife -ilmiöstä tulee somebrändi tai normatiivinen ihanne, jossa naisen arvo sidotaan jälleen siihen, kuinka hyvin hän tukee miestään ja huolehtii kodista, ollaan vaarallisilla vesillä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että valinta on arvokas silloin, kun se on oikeasti vapaasti tehty. Jos nainen haluaa olla kotona ja kokee sen omakseen, se on täysin kunnioitettava ratkaisu. Mutta valinta ei ole vapaa, jos siihen liittyy painetta, pelkoa, taloudellista pakkoa tai kulttuurista ihannointia, joka jättää vaihtoehdot kapeiksi.

Siksi haluan itse pitää aina kiinni taloudellisesta omavaraisuudestani – vaikka olisin elämässäni syvässä rakkaudessa ja turvallisessa parisuhteessa. Itseni vuoksi, ja tyttäreni vuoksi. Koska elämä on arvaamaton, ja turvaverkot eivät aina kanna.

Miltä sinusta tuntuu tämä trad wife -ajattelu? Oletko törmännyt siihen somessa tai keskusteluissa – ja mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Kiintymysmallit ihmissuhteissa – ymmärrys vähentää väärinymmärryksiä

Ihmissuhteet herättävät usein eniten tunteita juuri silloin, kun kaipuu läheisyyteen kohtaa epävarmuuden tai väärinymmärryksen. Moni meistä toivoo syvää yhteyttä, mutta ei aina tiedä, miksi tietyt tilanteet herättävät niin voimakkaita reaktioita. Yksi selitys voi löytyä kiintymyssuhdeteoriasta – näkökulmasta, joka auttaa ymmärtämään omia ja toisen tapoja olla lähellä.

Kiintymyssuhdeteoria tarjoaa kiehtovan ja hyödyllisen näkökulman siihen, miten rakennamme yhteyttä toisiin ihmisiin. Kiintymysmalli muodostuu varhaisissa vuorovaikutussuhteissa, tyypillisesti lapsuudessa huoltajien kanssa, ja se vaikuttaa siihen, miten reagoimme läheisyyteen, etäisyyteen, ristiriitoihin ja tunneyhteyteen myös aikuisuudessa – erityisesti parisuhteessa.

Aikuisuudessa kiintymysmalleja jaotellaan yleensä neljään päätyyppiin. Turvallisesti kiintynyt henkilö kokee läheisyyden luontevaksi ja luottaa siihen, että tunteita voi ilmaista ja ottaa vastaan ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta. Takertuva eli ahdistuneesti kiintynyt henkilö puolestaan pelkää usein hylätyksi tulemista ja hakee vahvaa varmuutta ja jatkuvaa tunneyhteyttä. Välttelevästi kiintynyt henkilö saattaa taas kokea liiallisen läheisyyden tukalana ja vetäytyy helposti silloin, kun yhteys syvenee. Ristiriitainen tai pelokas kiintymysmalli yhdistää näitä: henkilö kaipaa läheisyyttä, mutta pelkää samalla loukkaantuvansa tai tulevansa torjutuksi.

Kiintymysmalli ei määrittele meitä lopullisesti, mutta sen tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään omaa käyttäytymistä ja reaktioita erityisesti ihmissuhteissa. Parisuhteessa tämä ymmärrys voi olla ratkaiseva: esimerkiksi silloin, kun toinen kaipaa tilaa ristiriitatilanteessa ja toinen haluaa välittömän keskustelun ja varmuuden, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja turhaa kipua, ellei kumpikaan tunnista omia tarpeitaan ja toimintatapojaan. Kiintymysmalleista puhuminen voi lisätä myötätuntoa ja auttaa näkemään toisen käyttäytymisen takana olevan tunnesäätelyn tarpeen, ei tahallista etääntymistä tai ylireagointia.

On myös hyvä muistaa, että kiintymysmalleihin voi vaikuttaa. Ne eivät ole muuttumattomia. Turvallista kiintymystä voidaan vahvistaa esimerkiksi terapiassa, itsetuntemuksen lisääntyessä tai turvallisissa, rakentavissa ihmissuhteissa. Myös parisuhteessa voi kasvaa: kun kummallakin on halu ymmärtää itseään ja toista paremmin, syntyy mahdollisuus syvemmälle yhteydelle ja aidommalle vuorovaikutukselle.

Oletko sinä pohtinut omaa kiintymysmalliasi – tai huomannut, että tietyt tilanteet toistuvat ihmissuhteissasi?

Värianalyysi tekoälyn avulla – osuiko oikeaan?

Olen aiemminkin pohtinut, mihin värianalyysityyppiin todennäköisesti kuulun – ja minulla on siitä jo melko selkeä käsitys ihan sen perusteella, millaiset värit itselläni tuntuvat toimivan parhaiten. Nyt päätin kuitenkin kokeilla, millaisen tulkinnan tekoäly tekisi kasvojeni ja värimaailmani perusteella. Oli kiinnostavaa nähdä, osuuko analyysi yksiin oman fiilikseni kanssa!

Tämän värianalyysin tekoon hyödynsin kasvoistani otettua valokuvaa sekä vastauksiani muutamaan keskeiseen kysymykseen: ihonsävystä, silmien ja hiusten väristä sekä siitä, miten ihoni reagoi aurinkoon. Olin jo ennestään melko varma siitä, että kuulun viileisiin sävyihin – ja kun näin tekoälyn tekemän analyysin, se osui kyllä hämmästyttävän hyvin yksiin oman näkemykseni kanssa. Lopputuloksena oli “kesätyyppi”: viileänsävyinen, pehmeä ja hillitty paletti, jossa on mukana roosaa, laventelia, harmaanvihreää ja viileitä sinisen sävyjä. Aika täydellisesti sitä, mihin olen aina luonnostani kallistunut.

Hauskaa kyllä, yksi poikkeus minulla kuitenkin on: keltainen. Vaikka kirkkaan tai lämpimän keltaisen ei pitäisi analyysin mukaan erityisesti imarrella minua, löydän siitä silti jotain viehättävää – ja joskus se päätyy päälle ihan vain fiiliksen vuoksi.

Värianalyysi ei ole aivan yksi yhtenäinen menetelmä, vaan niitä on useita eri koulukuntia. Tunnetuimpia ovat neljän vuodenajan malli (kevät, kesä, syksy, talvi) sekä siitä kehitetyt tarkennetut versiot, kuten 12 tai jopa 16 eri alaluokkaa. Lisäksi eri koulukunnat käyttävät hieman eri nimityksiä ja sävyjen painotuksia, ja joissain malleissa tärkeintä on lämpimyyden/viileyden ohella se, ovatko värit kirkkaita vai pehmeitä, tummia vai vaaleita. Värianalyysin juuret ulottuvat jo 1900-luvun alkupuolelle, mutta se nousi suuren yleisön tietoisuuteen erityisesti 1980-luvulla Carol Jacksonin kirjalla Color Me Beautiful.

Yleensä värianalyysi tehdään kasvotusten, jolloin asiantuntija testaa asiakkaan ihon sävyä erilaisilla kangasväreillä, tarkkailee ihon, silmien ja hiusten luonnollista harmoniaa ja etsii parhaiten istuvat sävyt. Näin yksityiskohtaisessa analyysissä voidaan nähdä jopa pieniä vivahde-eroja, joita kuvasta ei välttämättä saa täydellisesti irti. Olisikin kiinnostavaa joskus käydä ihan oikeassa, fyysisessä värianalyysissa – ihan vain nähdäkseen, mihin sävyihin oma olemus silloin asettuisi.

Toisaalta uskon vahvasti siihen, että moni meistä tietää jo intuitiivisesti, mitkä värit saavat kasvot hehkumaan ja mitkä taas latistavat. Värianalyysi voi toimia loistavana tukena ja inspiraationa pukeutumiseen tai meikkivalintoihin, mutta sitä ei tarvitse noudattaa orjallisesti. Jos rakastat jotain väriä, käytä sitä. Lopulta tärkeintä on se, miltä sinusta tuntuu – ei mikään sääntö tai luokittelu.

Miten sinä itse koet värit? Onko sinulla jokin lempiväri, joka ei “säännön mukaan” ehkä sopisi sinulle, mutta tuntuu silti ihan omalta?

Vakuutusvinkit arkeen – mistä aloittaa?

Kuva, jossa perhoset ruokailevat banaanilla, ei ehkä tunnu liittyvän vakuutuksiin millään tavalla, mutta se muistuttaa meitä siitä, että elämä on täynnä yllätyksiä – juuri siksi vakuutukset ovat olemassa. Vakuutukset eivät ehkä ole se kaikista kiinnostavin aihe, mutta niiden tärkeyttä ei voi kiistää, kun elämä yllättää tavalla tai toisella. Tässä postauksessa pureudutaan hieman vakuutusten monimutkaiseen maailmaan ja siihen, miten valita itselle sopivat vaihtoehdot.

Lakisääteiset vakuutukset ovat niitä, jotka jokaisen on otettava lain mukaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi liikennevakuutus, joka on kaikille moottoriajoneuvoille pakollinen ja kattaa liikennevahingoissa aiheutuneet henkilövahingot sekä osittain myös materiaalivahingot. Viime vuonna tuli voimaan lakimuutos, jonka myötä myös tietyt pienemmät moottoriajoneuvot, kuten tietyt mopot ja kevyemmät ajoneuvot, ovat tulleet lakisääteisen liikennevakuutuksen piiriin. Tästä on uutisoitu paljon, mutta moni on tämän silti unohtanut. Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus taas on työnantajille pakollinen vakuutus, joka turvaa työntekijöitä työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Yrittäjille puolestaan on tarkoitettu YEL-vakuutus, joka huolehtii heidän eläke- ja sosiaaliturvastaan. Koska nämä vakuutukset ovat pakollisia, niiden vertaileminen on melko suoraviivaista. Kannattaa kilpailuttaa hinnat ja varmistaa, että perusehdot täyttyvät.

Vapaaehtoiset vakuutukset taas kattavat monenlaisia elämänalueita, ja niiden tarpeellisuus riippuu elämäntilanteesta. Kotivakuutus tarjoaa turvaa kodin tavaroille ja vahingoille, kuten vesivahingoille tai tulipaloille, asuitpa sitten omistusasunnossa tai vuokralla. Henkilövakuutukset, kuten tapaturma- tai sairausvakuutukset, täydentävät julkisia terveyspalveluita ja työterveyttä tarjoamalla turvaa sairastumisen tai onnettomuuden varalta. Matkavakuutus puolestaan on hyödyllinen kaikille, jotka matkustavat, sillä se voi pelastaa suurilta kustannuksilta esimerkiksi sairastumisen, tapaturman tai matkatavaroiden katoamisen yhteydessä.

Vakuutusten vertailussa kannattaa aloittaa listaamalla omat tarpeet ja miettimällä, mitä haluat vakuutuksen kattavan – esimerkiksi tarvitsetko laajaa turvaa vai riittääkö peruspaketti. Ehtoihin kannattaa perehtyä huolella, sillä vakuutuksen valinnassa hinta ei saisi olla ainoa ratkaiseva tekijä. Lue vakuutusehdot ja varmista, että ymmärrät, mitä ne kattavat. Vertailupalvelut voivat helpottaa urakkaa tarjoamalla helppokäyttöisiä työkaluja, mutta muista, että ne eivät aina huomioi kaikkia ehtoja. Jos ehdot tuntuvat monimutkaisilta, kysy rohkeasti neuvoa vakuutusyhtiöltä tai tutulta, joka työskentelee alalla.

Vakuutusten hankkiminen voi tuntua työläältä, mutta hyvin valittu vakuutus voi säästää suurilta murheilta. Mitkä vakuutukset sinä koet tärkeimmiksi, ja miten olet päätynyt valitsemaan itsellesi sopivat vaihtoehdot?

Kosteuttava, kevyt ja tehokas – COSRX Aloe Soothing Sun Cream: Täydellinen aurinkosuoja ympäri vuoden

*)mainoslinkki

Vaikka toukokuu on ollut vielä viileän puolella, aurinkovoiteen käytöstä ei kannata tinkiä – ihon suojaaminen haitallisilta UV-säteiltä on tärkeää vuoden ympäri. Jos aurinkovoide ei vielä ole osa päivittäistä rutiiniasi, nyt on erinomainen hetki ottaa tämä muistutuksena ja varmistaa, että ihosi on valmis kesän säteileviin päiviin!

COSRX Aloe Soothing Sun Cream SPF50 (ovh *Bearel 19,90€, *Lyko 19,50€, *Cocopanda 18,30€, *Kicks 22€ /50ml) 

yhdistää korkean aurinkosuojan ja ihonhoidon kosteuttavat ominaisuudet. Sen kevyen kosteusvoiteen kaltainen koostumus imeytyy nopeasti, eikä jätä ihoa rasvaiseksi tai tahmeaksi. K-beauty-aurinkosuojat ovat tunnettuja ensiluokkaisista koostumuksistaan – niissä korkeakaan suojakerroin ei tee voiteesta jankkimaista tai epämukavaa iholla. Tämä voide suojaa tehokkaasti sekä UVA- että UVB-säteiltä ja toimii loistavasti ympäri vuoden – se tuntuu kevyeltä kesäkuumalla ja kosteuttaa kuivassa talvisäässä. Lisäksi voide sopii kaikille ihotyypeille ja sävyille, myös kaikkein herkimmälle iholle. Jos etsit aurinkovoidetta, joka paitsi suojaa ihoasi myös hoitaa sitä, Aloe Soothing Sun Cream on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Miten sinä suojaat ihoasi auringolta, ja onko aurinkovoide jo osa päivittäistä ihonhoitorutiiniasi?

Nuoruuden kaipuuta vai elämän viisautta – ajatuksia ikääntymisestä

Palataanpa vielä hetkeksi aiemmin kirjoittamaani postaukseen keski-iästä, jossa pohdin elämän kulkua ja niitä uusia näkökulmia, joita tämä elämänvaihe tuo mukanaan. Silloin mainitsin, ettei keski-iässä ole mitään hävettävää – päinvastoin, se on täynnä mahdollisuuksia ja viisautta. Tänään ajattelin jatkaa aihetta ja laajentaa keskustelua ikääntymiseen yleisesti sekä sen merkitykseen menneisyydessä ja nykyhetkessä.

Yllä oleva kuva on vuodelta 2007, jolloin olin 23-vuotias. Tuolloin elämäni oli aivan erilaista kuin nykyään, ja vaikka monesti ajatellaan, että parikymppisenä elämä on parhaimmillaan, itse en kaipaa noita vuosia takaisin. Olen vuosien varrella kasvanut, oppinut ja viisastunut – ainoa asia, jonka voisin noista ajoista ottaa takaisin, olisi kroppa ilman näitä nykyisiä pieniä vaivoja.

Vanheneminen on ilmiö, joka on kiehtonut ihmiskuntaa kautta historian. Aiemmin vanhuus nähtiin usein viisauden ja arvostuksen aikana, mutta nykyään se yhdistetään monesti fyysisiin vaivoihin ja ulkonäön muutoksiin. Tämä muutos on johtanut siihen, että monet pyrkivät hidastamaan ikääntymisen merkkejä erilaisin keinoin.

Yksi äärimmäisimmistä esimerkeistä on yhdysvaltalainen teknologiayrittäjä Bryan Johnson, joka on sijoittanut miljoonia dollareita elinikänsä pidentämiseen. Netflixin dokumentissa "Don't Die: The Man Who Wants to Live Forever" seurataan hänen pyrkimyksiään hidastaa biologista ikääntymistään. Johnsonin rutiineihin kuuluu muun muassa 54 pillerin päivittäinen nauttiminen, tiukka ruokavalio, säännöllinen liikunta ja erilaiset kokeelliset hoidot, kuten plasmanvaihdot.

Vaikka tällaiset äärimmäiset toimet eivät houkuttele minua, ymmärrän halun säilyttää nuorekkuus ja terveys. Itse keskityn ihonhoidossa laadukkaisiin kosmetiikkatuotteisiin ja pyrin ylläpitämään terveellisiä elintapoja. En kaipaa nuoruuden vuosia takaisin, mutta arvostan niitä kokemuksia ja viisautta, joita ikä on tuonut mukanaan. Vanheneminen on luonnollinen osa elämää, ja sen hyväksyminen voi tuoda mielenrauhaa. Tärkeintä on löytää tasapaino: huolehtia itsestään ja terveydestään, mutta myös nauttia elämästä ilman liiallista stressiä ikääntymisestä.

Jos voisit palata ajassa taaksepäin, minkä neuvon antaisit nuoremmalle itsellesi? Entä millaisia ajatuksia vanheneminen herättää sinussa ja miten pidät huolta itsestäsi ikääntyessäsi?

Kun hammassärky iskee: Miksi suun terveydestä kannattaa huolehtia?

Hammaslääkärissä käynnit ovat monille välttämätön mutta välillä hieman epämukava osa elämää. Itse olen aina pyrkinyt huolehtimaan hampaistani huolella, mutta tällä viikolla jouduin hammassäryn vuoksi hakeutumaan hammaslääkäripäivystykseen. Kokemus sai minut pohtimaan paitsi omaa hampaidenhoitorutiiniani myös sitä, miten hammashoito ja -lääketiede ovat kehittyneet vuosien saatossa.

Jo muinaiset sivilisaatiot ymmärsivät hampaiden terveyden merkityksen. Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä valmistettiin primitiivisiä hammastahnoja sekoittamalla ainesosia, kuten murskattua munankuorta, suolaa ja hunajaa. Samoihin aikoihin Hammurabin lain teksteissä mainittiin hammassäryn hoito, mikä kertoo, että suun terveys oli jo tuolloin tärkeä osa hyvinvointia. Keskiajalla hammassärkyä hoidettiin erilaisilla yrteillä ja jopa magialla, mutta vasta 1700-luvulla hammashoito alkoi kehittyä tieteellisempään suuntaan.

Onneksi nykyään hammashoito on huomattavasti kehittyneempää ja miellyttävämpää. Vaikka harva meistä ajattelee hammaslääkäriä ilolla, modernit välineet ja menetelmät tekevät hoidosta tehokasta ja kivutonta – aivan eri tasolla kuin vain muutama vuosikymmen sitten. Silti suunterveyden ylläpito vaatii edelleen sitoutumista ja rutiineja.

Olen itse hoitanut hampaitani aina varsin tunnollisesti. Lapsuudesta lähtien olen harjannut hampaat aamuin illoin, ja viime vuosina olen täydentänyt rutiiniani hammasväliharjoilla. Muutama kuukausi sitten hankin myös Lumoral-laitteen, jonka avulla saan tehostettua suuhygieniaani. Lisäksi otin käyttöön Elmex-suuveden, jonka olen kokenut hyväksi lisäksi päivittäisiin rutiineihini.

Säännölliset hammastarkastukset ovat olleet tärkeä osa omaa hammashoitorutiiniani, ja olenkin pyrkinyt käymään tarkastuksessa 1–2 vuoden välein. Olen käyttänyt yksityistä hammashoitoa, sillä julkisella puolella aikoja on ollut vaikea saada. Synnytyksen jälkeen tähän tuli kuitenkin pieni tauko, kun olin yksin vastuussa pienestä lapsesta ja arjen kiireet veivät mukanaan. Tämä vaihe elämässäni muistutti siitä, miten tärkeää on järjestää aikaa myös omalle terveydelle, vaikka arki olisi kuinka kiireistä.

Hammaslääkärikäynnit voivat joskus tuntua hankalilta, mutta ne ovat sijoitus tulevaisuuteen. Historian valossa meillä on onni, että elämme aikakautta, jolloin hammashoito on tehokasta ja laajasti saatavilla. Suunterveys on kuitenkin edelleen pitkälti itsestä kiinni. Säännöllinen harjaus, hammasvälien puhdistus ja tarkastuksissa käyminen ovat avaimia hampaiden hyvinvointiin.

Entä sinä? Millaisia kokemuksia sinulla on hammaslääkärissä käynneistä tai omasta hampaidenhoitorutiinistasi? Onko sinulla vinkkejä, joita voisin kokeilla?

Mitä keski-ikä oikeastaan tarkoittaa?

Täytin toukokuussa 41 vuotta. Vaikka ikäni perusteella moni voisi sanoa, että kuulun nyt "keski-ikäisten" joukkoon, en oikein tunne identifioituvani tähän määritelmään. Mutta mitä keski-ikä oikeastaan tarkoittaa? Ajan saatossa sen merkitys ja määritelmä ovat muuttuneet paljon.

Aikoinaan keski-ikä on usein mielletty ajanjaksoksi, joka sijoittuu noin 35–50 ikävuoden väliin. Tämä perustui aikaan, jolloin elinajanodote oli huomattavasti nykyistä alhaisempi, ja keski-ikä merkitsi selvää siirtymää nuoruuden ja vanhuuden välillä. Nykyisin elämme pidempään, ja tämän ansiosta myös keski-iän määritelmä on venynyt. Usein keski-ikä sijoitetaan nyt 40–60 vuoden välille, ja sen katsotaan olevan elämänvaihe, johon voi liittyä suuria muutoksia tai saavutuksia, kuten uran huippukohtia, lasten kasvattamista tai omien vanhempien hoitamista.

Keski-ikä on monille vaihe, jossa oma identiteetti ja elämänarvot selkiytyvät. Se voi olla aikaa, jolloin oppii arvostamaan elämän pieniä iloja ja tekemään päätöksiä, jotka tuntuvat aidosti omilta. Samalla siihen liittyy kulttuurisia odotuksia ja stereotypioita. Moni ajattelee, että keski-iän myötä tietynlainen vakavuus tai hillitty tyyli on väistämätöntä, mutta todellisuudessa näin ei tarvitse olla. Jokainen voi toteuttaa itseään juuri niin kuin haluaa – ikä ei määritä tyyliä, asenteita tai elämäntapoja.

Kun tarkastelen itseäni tämän kevään kuvassa, näen ihmisen, joka on ehkä iältään keski-ikäinen, mutta mielentilaltaan kaikkea muuta kuin lokeroon asettuva. Olen tässä kohtaa elämääni juuri sellainen kuin haluan olla – utelias, kokeilunhaluinen ja innostunut. Keski-ikä ei ole lopullinen leima, vaan yksi elämänvaihe, jossa voi kukoistaa omalla tavallaan.

On mielenkiintoista pohtia, miten suhtautuminen keski-ikään on muuttunut ajan myötä. Siinä missä aiemmin keski-ikä merkitsi rauhoittumista ja tietynlaista elämän tasaisuutta, nyt se voi olla aktiivinen ja monipuolinen vaihe, jossa toteutetaan unelmia ja tehdään rohkeitakin valintoja. Keski-iän ei tarvitse tarkoittaa omasta tyylistä tai intohimoista luopumista. Se voi olla uuden alku ja samalla jatkumo, jossa jokainen päättää itse, miltä oma elämä näyttää ja tuntuu.

Millaisia ajatuksia keski-ikä sinussa herättää? Onko se jotain, mitä odotat, mitä pelkäät vai jotain, mitä juhlistat?

Unohda täydellisyys – tee lomasta itsellesi mieluisa

Kesälomakausi on täällä, ja monilla meistä odotukset lomalle ovat korkealla. On helppoa ajautua täyttämään lomapäivät suunnitelmilla ja to do -listoilla, mutta muista: loman tarkoitus on ennen kaikkea palautuminen. Tässä parhaat vinkkini siihen, kuinka saat lomastasi kaiken irti ilman stressiä!

1. Unohda täydellinen loma: Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, ja se on ihan ok! Hyvä loma ei vaadi täydellisiä sääolosuhteita, tarkkaan mietittyjä aikatauluja tai kymmeniä aktiviteetteja. Anna lomasi kehittyä omalla painollaan ja sopeudu tilanteisiin joustavasti.

2. Pidä aikataulut löysinä: Vaikka muutama etukäteen sovittu meno voi tuoda iloa, vältä täyttämästä kalenteria liikaa. Jätä aikaa spontaanille tekemiselle ja levolle – se on usein juuri se, mitä keho ja mieli eniten kaipaavat.

3. Löydä tasapaino tekemisen ja levon välillä: Lomalla on houkuttelevaa pyrkiä tekemään mahdollisimman paljon, mutta muista: lepo on yhtä tärkeää. Suunnittele yksi tai kaksi aktiivisempaa päivää viikkoon, mutta jätä tilaa myös täysin tekemättömille päiville.

4. Irrottaudu arjen rutiineista: Hyödynnä lomaa erilaisten kokemusten saamiseen – kokeile uusia aktiviteetteja, käy uusissa paikoissa tai vietä aikaa eri ihmisten kanssa. Jos arjessasi olet jatkuvasti kiinni teknologiassa, harkitse somettomia päiviä tai vähennä puhelimen käyttöä lomalla.

5. Muista pienet ilot: Kaikkein ikimuistoisimmat hetket ovat usein niitä yksinkertaisia: auringonlaskun katselu, hyvä kirja terassilla tai kiireetön aamukahvi. Näille asioille kannattaa jättää tilaa.

6. Kuuntele itseäsi ja tarpeitasi: Mieti, mikä sinulle on palauttavaa ja tärkeää. Haluatko viettää aikaa perheen kanssa, keskittyä omiin harrastuksiin vai vain levätä? Jokaisen loma näyttää erilaiselta, eikä sinun tarvitse tehdä siitä kenenkään toisen odotusten mukaista.

7. Pidä huolta hyvinvoinnistasi: Palauttava loma tarkoittaa myös kehosta huolehtimista. Nuku riittävästi, syö monipuolisesti ja liiku sopivasti – mutta muista, ettei näistäkään tarvitse tehdä suorittamista.

8. Hyväksy, että lomaa ei voi "käyttää väärin": Loma ei ole kilpailu. Joskus parasta, mitä voit tehdä, on olla tekemättä yhtään mitään. Jokaisella on oikeus käyttää lomansa juuri niin kuin itse haluaa – sinäkin.

Miten sinä suunnittelet lomasi viettämisen? Oletko aikatauluja ja suunnitelmia rakastava vai enemmän hetkessä eläjä?

10 helppoa tapaa hallita aikaa ja vähentää stressiä

Kiire on monelle arjen perusvire, mutta sitä ei tarvitse hyväksyä itsestäänselvyytenä. Pienillä muutoksilla voi saada arjen tuntumaan hallitummalta ja miellyttävämmältä. Tässä omat vinkkini kiireettömämpään arkeen:

1. Priorisoi tehtävät ja karsi turha pois: Kaikkea ei tarvitse tehdä heti tai edes tänään. Tee lista asioista, jotka ovat oikeasti tärkeitä, ja keskity niihin. Uskalla myös sanoa ei silloin, kun sinusta tuntuu, että aikasi tai energiasi ei riitä.

2. Hyödynnä kalenteri – mutta älä ylikuormita sitä: Kalenteri on arjen pelastus, mutta muista jättää tilaa myös hengähdyshetkille. Älä aikatauluta kaikkea minuutilleen, vaan jätä väleihin aikaa siirtymille ja pienelle levolle.

3. Aloita päivä rauhassa: Pienikin hetki rauhallista aikaa aamulla voi tehdä ihmeitä. Herää hieman aikaisemmin ja nauti kupillinen kahvia tai teetä kaikessa rauhassa. Tämä voi asettaa päivän rennomman vireen.

4. Opettele delegoimaan: Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Jaa vastuuta kotitöistä tai työtehtävistä, jos se on mahdollista. Tämä helpottaa omaa kuormaasi ja tuo samalla muutkin mukaan tekemiseen.

5. Pidä digipaastoja: Nykyään kiireen tunnetta pahentaa helposti se, että olemme jatkuvasti tavoitettavissa. Aseta rajat esimerkiksi sähköpostien tai viestien tarkistamiselle ja pidä välillä puhelin äänettömällä.

6. Hyväksy, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä: Perfektionismi on yksi suurimmista stressin lähteistä. Hyväksy, että riittävän hyvä riittää, olipa kyseessä siivous, työprojekti tai päivällinen.

7. Panosta ennakointiin: Valmistele mahdollisuuksien mukaan asioita etukäteen: suunnittele viikon ruokalista, pakkaa eväät illalla tai mieti seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Näin voit säästää aamuista arvokkaita minuutteja.

8. Ota taukoja ja pysähdy hetkeksi: Keskellä kiireistä päivää pysähtyminen voi tuntua mahdottomalta, mutta juuri silloin se on tärkeintä. Hengitä syvään, venyttele tai pidä pieni kävelytauko – jo muutaman minuutin pysähdys voi auttaa.

9. Priorisoi omaa aikaa: Pidä kiinni hetkistä, jotka ovat vain sinulle. Olipa kyseessä lenkki luonnossa, kirjan lukeminen tai harrastus, joka tuo iloa, oma aika on arvokasta.

10. Ole lempeä itsellesi: Kiireetön arki ei tarkoita, ettei koskaan olisi kiire. Tärkeintä on suhtautua itseensä myötätuntoisesti ja hyväksyä, että välillä arki on hektistä. Tärkeintä on pyrkiä tasapainoon.

Minkä näistä vinkeistä sinä aiot ottaa käyttöön? Tai onko sinulla jokin oma vinkki, joka tekee arjesta kiireettömämmän?

Lävistysmatkani – ensimmäisistä korvarei'istä tähän päivään

Tatuoinneistani olen aiemmin jo kirjoittanut postauksen, mutta nyt ajattelin jatkaa hieman samankaltaisella aiheella – tällä kertaa puhutaan lävistyksistäni! Vaikka tatuoinnit ja lävistykset ovat monella tapaa eri juttuja, niissä on myös paljon samaa: molemmat ovat omanlaista itseilmaisua, niihin liittyy henkilökohtaisia tarinoita, ja ne kertovat jotain kantajastaan. Ajattelin siis avata tässä postauksessa omia kokemuksiani ja ajatuksiani lävistyksistä – mitä minulla on, miksi olen ne ottanut ja millaisia muistoja niihin liittyy.

Ensimmäiset korvareiät sain, kun olin noin 7-vuotias. Se oli pieni mutta merkityksellinen askel kohti itseilmaisua. Muistan, kuinka jännittävä hetki se oli, vaikka toimenpiteenä se oli ohi hetkessä. Myöhemmin, yläkouluikäisenä, lisäsin molempiin korviin toiset reiät. Kaikki nämä neljä korvareikää tehtiin tuolloin ampumalla – mikä nykytietämyksellä tuntuu kauhistuttavalta.

Ampumalla tehty korvareikä ei ole turvallisin vaihtoehto, sillä se ei ole yhtä tarkka tai hellävarainen kuin lävistäjän tekemä lävistys. Ampumisen aikana käytettävä laite ei sterilisoidu kunnolla, ja se voi aiheuttaa vaurioita korvalehden kudoksiin. Lävistämällä tehty reikä taas tehdään kirurgisella neulalla, mikä minimoi kudosvauriot ja infektioriskin. Jos tyttöni joskus päättää haluta korvakorut, ne tullaan ehdottomasti tekemään lävistämällä – toistaiseksi hän ei kuitenkaan ole ollut niistä kiinnostunut, mikä on täysin ok.

Ensimmäinen "oikea" lävistykseni oli napalävistys, jonka otin 18-vuotiaana. Tämä oli pitkään salaisuus isältäni, sillä äitini arveli, ettei hän välttämättä olisi suhtautunut siihen kovin suopeasti. Ehkä taustalla oli isäni omat kokemukset nuoruuden tatuoinneista, joita hän on myöhemmin katunut. Napalävistys oli pitkään ainoa "isompi" lävistykseni.

Pitkän tauon jälkeen aloin haaveilla nenälävistyksestä. Se oli kuitenkin pitkään vain ajatuksen tasolla – ehkä siksi, että tatuoinnit ja lävistykset näkyvillä paikoilla olivat vielä jokin aika sitten pienoinen tabu asiakaspalvelussa ja erityisesti hoitoalalla, jolla myös työskentelin. Lopulta, vuonna 2022, rohkaistuin ja toteutin haaveeni: otin nenälävistyksen. Samalla kertaa otin myös tragus-lävistyksen korvaani.

Tämän jälkeen päädyin jatkamaan korvalävistysten linjalla, ja vuoden kuluttua otin vielä kaksi lisää – conchin ja helixin. Lävistykset vaativat paljon aikaa parantuakseen täysin, ja tämä pitkä parantumisaika on saanut minut harkitsemaan tarkasti ennen seuraavia lävistyksiä. Vaikka olen miettinyt, että voisin ottaa lisää lävistyksiä, etenkin toiseen korvaani, ne ovat toistaiseksi jääneet ajatuksen tasolle.

Lävistykset ovat omalla tavallaan erityisiä – ne kertovat tarinaa ja tuovat ripauksen persoonallisuutta tyyliin. Kuinka te suhtaudutte lävistyksiin? Onko teillä omia kokemuksia tai suunnitelmia uusista lävistyksistä? 

Elämäni kallein laukku: miksi valitsin juuri Marimekko Gratha Unikon

Jostain syystä talven ja kevään aikana iskin silmäni Marimekon Gratha -laukkuun. Hintaa tällä upeudella on peräti 340 €, joten sainkin hetken jos toisenkin pohtia ja perustella itselleni tämän hankinnan...

Marimekon sivuilla on ollut pari kertaa tarjous, jolla tämän laukun olisi saanut edullisemmin. Kolmas kerta toden sanoi, ja päätin, että olen pohtinut hankintaa tarpeeksi pitkään – tämä ei ole enää hetken mielijohde. Alen jälkeen laukku maksoi noin 240 €, mikä tekee siitä ehdottomasti kalleimman laukkuni. Mietin pitkään myös perinteisen mustan Grathan ja tämän Unikko-mallin välillä, ja päädyin lopulta jälkimmäiseen, koska se tuntui jotenkin vielä erityisemmältä.

Ainoana miinuksena laukussa oli se, että sen saapuessa huomasin lompakkoni olevan hieman liian iso sen kanssa – ainakin alkuun jouduin vähän sumplimaan, miten se mahtuu helposti laukkuun ja sieltä ulos. Kerta kerralta tämä sujuu kuitenkin sulavammin, joten uskon tämän olleen vain alkukankeutta, josta päästään kyllä yli ja ympäri. Tilauksen mukana tuli lisäksi laukulle oma säilytyspussi sekä Marimekon kangaskassi.

Onko sinulla jokin unelmien laukku, jota olet pitkään haaveillut – tai kenties juuri hankkinut?

Pieni, mutta sydämellinen kiitos eskarin opettajille

Lapsista sen parhaiten näkee mitä vauhtia aika kuluu; nyt alkaisi olla jo eskarivuosi lopuillaan ja kesän jälkeen siirrytäänkin sitten sinne koulumaailmaan. Meillähän eskari on eri paikassa kuin päiväkoti oli, jossa neiti vietti useita vuosia. Näin ollen vuosi sitten veimme päiväkotiin ison herkkukorin kiitoksena koko päiväkodin henkilöstölle. Nyt vuosi mennyt uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa ja pähkäilin mitä pientä, mutta kivaa muistamista voisi keksiä..

En ole aivan varma, mistä idea tarkalleen tuli – ehkä törmäsin siihen jossain, sillä monissa keskusteluryhmissä on puhuttu siitä, kuinka lapsen itsensä tekemä kortti tai piirustus otetaan aina ilolla vastaan. Jotkut muistavat opettajia isommilla lahjoilla, toiset eivät lainkaan. Itse päädyn yleensä johonkin siltä väliltä: haluan osoittaa kiitollisuutta, mutta kuitenkin hillitysti.

Tällä kertaa päädyimme neidin kanssa siihen, että hän taiteili jokaiselle ryhmänsä opettajalle kiitoskortin. Korttien mukaan valitsimme yhdessä kukkien siemenpusseja – pienen eleen, joka kantaa ajatuksen kiitollisuudesta vielä tuleviin kuukausiin, kun siemenet kasvavat ja kukoistavat. Tällaiset pienet muistamiset tuntuvat omasta mielestäni juuri sopivilta – ei liian suurieleisiä, mutta silti lämpimiä ja henkilökohtaisia. Uskon, että niillä on merkitystä sekä lapselle, joka saa kiittää tärkeistä hetkistä, että opettajalle, joka huomaa työnsä arvostetuksi.

Miten teillä on tapana muistaa eskarin tai koulun opettajia vuoden päätteeksi? Tai millaisia ideoita teillä on ollut, kun haluatte kiittää pienesti mutta kauniisti?

Edullinen ja tehokas: Testissä suoristusrauta kiharoiden luomiseen

*)mainoslinkki

Hiusten muotoilu ei ole koskaan ollut vahvuuteni – hiukseni ovat luonnostaan käytännössä piikkisuorat, joten suoristamiseen ei ole koskaan ollut tarvetta. Joskus kuitenkin innostun kokeilemaan jotain uutta, ja tällä kertaa päätin tarttua haasteeseen: voisinko oppia tekemään kiharoita suoristusraudalla? Valitsin huolella uuden laitteen ja lähdin kokeilemaan, voisiko se auttaa minua luomaan kauniita kiharoita kotona, vaikka olenkin hiustenlaitossa enemmän satunnainen innostuja kuin ekspertti.

Cera Ceramid Freestyler (ovh *Lyko 29,40€)

on Cera-sarjan suoristusrauta, joka on suunniteltu erityisesti luovaan muotoiluun. Sen kapeat ja ohuet keraamiset levyt (10x87 mm) tekevät siitä täydellisen kiharoiden ja pehmeiden laineiden luomiseen. Laitteen lämpötilaa voi säätää 120-190 °C välillä, ja se lämpenee käyttövalmiiksi vain 20 sekunnissa. Lisäksi 3 metriä pitkä, taipuva johto antaa liikkumavaraa, mikä on erityisen kätevää kiharoita tehdessä.

Valitsin tämän raudan, koska sen hinta oli kohtuullinen – en halunnut tuhlata suuria summia laitteeseen, joka saattaisi jäädä käyttämättömäksi. Päätökseeni vaikutti myös se, että käyttäjäkokemuksissa moni kehui sitä juuri kiharoiden tekemiseen. Ensimmäisen kokeiluni perusteella olen todella tyytyväinen: laite lunastaa lupauksensa ja sillä saa aikaan kauniit kiharat. Nyt tarvitsen vain lisää harjoitusta, jotta saan molemmille puolille yhtä siistin lopputuloksen.

Onko sinulla hyviä vinkkejä suoristusraudalla tehtäviin kiharoihin? Tai ehkäpä joku luottotuote, joka tekee hiustenlaitosta helpompaa?

Tuoksu, joka tuo auringonlaskun iholle – Escada Taj Sunset

*)mainoslinkki

Onko mitään parempaa kuin tuoksu, joka vie suoraan lämpimään auringonlaskuun ja herättää kesän parhaat muistot? Tämä tuoksu tuo mukanaan iloa, valoa ja ripauksen eksoottista hehkua – täydellinen lisä tuomaan piristystä arkeen.

Escada Taj Sunset (ovh *Lyko 47€/30ml tai 68€/50ml, *Cocopanda 33,40€/30ml tai 59€/50ml, *Kicks 50€/30ml tai 70€/50ml)

on hurmaava ja energinen hedelmäinen kukkaistuoksu, joka tuo mieleen eksoottisen lomamatkan täynnä värejä ja iloa. Tämä alun perin vuonna 2011 lanseerattu tuoksu on tehnyt kauan odotetun paluun, nyt päivitettynä vegaanisella koostumuksella ja 86 % luonnollisilla ainesosilla – täydellinen valinta niille, jotka arvostavat kestävyyttä.

Tuoksu avautuu raikkaalla ja houkuttelevalla mangon, nektariinin ja veriappelsiinin yhdistelmällä, joka herättää aistit eloon. Sydäntuoksussa lootuksen ja vesililjan kukkaiset vivahteet sulautuvat yhteen vadelman ja tähtiapplen kanssa, luoden ainutlaatuisen kevyen, mutta syvän tuoksuelämyksen. Lopuksi kookosvoiteen, myskin ja santelipuun pehmeä pohja jättää iholle lämpimän ja miellyttävän jäljen, joka säilyy pitkään.

Taj Sunset juhlistaa Intian kulttuuria ja Holi-festivaalin värikästä tunnelmaa. Se on kuin pullotettu pala auringonlaskua – täydellinen valinta, kun haluat tuoksullasi korostaa iloista ja huolettoman säteilevää puolta itsestäsi.

Mikä tuoksu vie sinut suoraan lomatunnelmaan?

Feikkitilit ja niiden vaarat – mitä tehdä, kun kohtaat itsesi kuvilla tehdyn valeprofiilin?

Viime päivinä minulle vinkattiin jotain, mitä en ollut osannut odottaa: joku oli luonut feikkitilin Threads-sovellukseen käyttäen minun kuviani. Kun kävin tarkistamassa tilanteen, huomasin, että tilillä oli paljon kuvia, jotka oli otettu Instagramistani. Profiili esiintyi sinkkuna ja sisälsi linkkejä, joita yritettiin saada seuraajia klikkaamaan. Näin ollen uskon, että kyseessä oli perinteinen rahanhuijausyritys. Feikkitilillä oli 45 seuraajaa, kun kävin sen katsomassa. 

(Mikäli alla olevassa kuvakaappauksessa näkyvä tili löytyy vielä Threadsin puolelta, pyytäisin, että ilmiantaisit sen. Kiitos.)

Tällaisessa tilanteessa ensisijainen reaktioni oli ilmiantaa sekä blokata tili, mikä Threadsissä tarkoittaa sitä, että blokkaus ulottuu myös Instagramiin. Tämän jälkeen en kuitenkaan itse voinut enää tarkastella kyseistä tiliä. Pyysin tuttaviani ja seuraajiani ilmiantamaan kyseisen profiilin, sillä mitä useampi raportoi valeprofiilista, sitä nopeammin alustat yleensä toimivat.

Miksi feikkitilejä luodaan?

Feikkitilejä luodaan monista syistä, mutta useimmiten niiden taustalla on huijausyrityksiä. Yleisimmät motiivit ovat:

Rahanhuijaus: Feikkitilit voivat ohjata klikkaamaan linkkejä, jotka johtavat maksusivustoille tai haittaohjelmiin.

Tietojen kalastelu: Profiilit voivat yrittää houkutella seuraajia jakamaan henkilökohtaisia tietojaan.

Trollaus tai maineen vahingoittaminen: Joskus feikkitilejä käytetään vahingoittamaan jonkun mainetta tai kiusaamiseen.

Seuraajien haaliminen: Joissain tapauksissa feikkitileillä pyritään keräämään seuraajia nopeasti, minkä jälkeen tili myydään.

Miten toimia, jos kohtaat feikkiprofiilin?

Älä panikoi: Tilanne voi olla epämiellyttävä, mutta on tärkeää toimia rationaalisesti.

Raportoi tili: Useimmilla sosiaalisen median alustoilla on helppo ilmiantotoiminto, joka auttaa profiilin poistamisessa.

Informoi tuttuja: Pyydä myös seuraajiasi raportoimaan tili, sillä joukossa on voimaa.

Suojaa oma profiilisi: Varmista, että kuvasi ovat suojattuja, ja harkitse yksityisen profiilin käyttöönottoa, jos huoli kasvaa.

Ota yhteyttä alustan tukeen: Mikäli tilanne ei ratkea, voit lähettää suoran viestin alustan asiakaspalveluun.

Tärkeintä on ennaltaehkäisy!

Vaikka valeprofiileja ei voi täysin estää, omilla toimilla voi vähentää riskiä. Pidä yksityisyytesi asetukset ajan tasalla, vältä jakamasta liian yksityiskohtaisia tietoja ja tarkista säännöllisesti, minne kuvia jaetaan. Tämä kokemus on ollut hyvä muistutus siitä, että netissä kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Feikkitilien luominen ei ole harvinaista, mutta oikeilla toimilla voit estää niiden leviämistä.

Tämä sai itsenikin pohtimaan pitäisikö tili laittaa yksityiseksi, toki aina on mahdollista, että ne kuvat sieltä silti leviävät ja kun nyt ainakin tällä hetkellä vielä ajatuksena on jatkaa tätä bloggausta harrastuksena niin näen avoimen profiilin sen kannalta olevan parempi. Mutta tämä kyllä ehdottomasti vahvisti sitä päätöstä, että harkitsen hyvin tarkkaan millaisia kuvia ja mitä tietoa varsinkaan tyttärestäni tuolla somen maailmassa jaan.

Oletko sinä törmännyt valeprofiileihin sosiaalisessa mediassa? Millaisia toimia olet ottanut niiden kanssa? Kommentoi ja kerro kokemuksistasi!

Monikäyttöinen hoitovesi Suomesta – testissä Laponie

*)mainoslinkki

Tämä kasvosuihke on nopeasti löytänyt paikkansa ihonhoitorutiinissani. Sen rauhoittava ja kosteuttava koostumus tekee siitä täydellisen valinnan kiireisiin aamuihin tai päivän aikana käytettäväksi.

Laponie of Scandinavia Balancing Essence Mist (ovh *TwistBe 29€, *Lyko 21,70€ /50ml)

Tämä suihkutettava hoitoneste on nopeasti noussut suosikikseni ihonhoitorutiinissani. Se yhdistää kosteuttavat, rauhoittavat ja tasapainottavat ominaisuudet, mikä tekee siitä täydellisen valinnan erityisesti herkälle ja ongelmaiholle. Tuotteen sisältämät ainesosat, kuten kosteuttava glyseriini, monitoiminen ektoiini ja rauhoittava lakritsijuuri, tekevät ihosta pehmeän ja hyvinvoivan.

Hoitonestettä on ilo käyttää, sillä se sopii moneen tarkoitukseen. Suihkautan sitä iholleni heti puhdistuksen jälkeen valmistelemaan kasvot seerumeille ja voiteille. Käytän sitä myös päivän mittaan freesaamaan meikkiä ja lisäämään iholleni kaivattua kosteutta. Erittäin plussaa on sen sopivuus myös herkälle silmänympärysiholle – yksi tuote, monta käyttömahdollisuutta!

Lisäksi hoitonesteen monipuolisuus tekee siitä loistavan tuotteen erityistilanteisiin. Oletko palanut auringossa? Tämä toimii erinomaisesti after-sun-tuotteena. Kutiseeko päänahka? Tuote sopii myös siihen kevyen koostumuksensa ansiosta. Ja jos iho kaipaa ekstrahuomiota, sen voi sekoittaa esimerkiksi Laponien kasvoöljyyn täydelliseksi kosteuttavaksi ja ravitsevaksi yhdistelmäksi. Laponien hoitoneste ei sisällä lisättyjä hajusteita, eteerisiä öljyjä tai alkoholia, joten se sopii erityisen hyvin herkistyneelle iholle. Tuote on myös vegaaninen ja valmistettu Suomessa – ominaisuuksia, joita itse arvostan.

Oletko sinä jo löytänyt täydellisen suihkutettavan hoitoveden? Mitkä tuotteet ovat pelastaneet herkän ihosi haastavina päivinä?

Täydellinen meikkipohja alkaa tästä – BeautyAct Luminous Primer Gel

*)mainoslinkki

Jos etsit pohjustustuotetta, joka yhdistää kosteutuksen ja luonnollisen hehkun, tänään esittelemäni tuote voi olla täydellinen valinta:

BeautyAct Luminous Primer Gel (ovh *Kicks 22,90€ /30ml)

Meikkipohja tuntuu heti erilaiselta, kun alla on oikeanlainen primer – ja tämä tekee juuri sen, mitä lupaakin. Kevyt ja kosteuttava geeli levittyy kasvoille helposti, imeytyy nopeasti eikä jätä tahmaista tunnetta. Se antaa iholle kauniin, luonnollisen hehkun, joka tekee meikistä raikkaan ja kestävän.

Niasiiniamidi auttaa kosteuttamaan ihoa samalla, kun se ajan myötä pienentää ihohuokosten näkyvyyttä. Sodium Hyaluronate puolestaan tekee ihosta kimmoisamman ja saa sen tuntumaan mukavalta koko päivän ajan. Tämä primer toimii loistavasti sekä kevyen arkilookin että juhlavamman meikin pohjana. Vegaaninen ja Italiassa valmistettu BeautyAct Luminous Primer Gel on suunniteltu sopimaan aktiiviseen elämäntapaan, mikä näkyy sekä koostumuksessa että lopputuloksessa. Jos haet helppoa ja tehokasta pohjustustuotetta, tämä saattaa olla juuri oikea sinulle.

Onko sinulla suosikkiprimer, joka tekee ihmeitä meikkipohjallesi?

Hehku ilman aurinkoa – Hickap Bronze Glow Serum

*)mainoslinkki

Kesähehku pullossa – Hickap Bronze Glow Serum on täydellinen ratkaisu, kun kaipaat ihollesi kevyttä päivetystä ja kaunista hehkua ympäri vuoden.

Hickap Bronze Glow Serum Hyaluronic Acid (ovh *Lyko 32,50€, *Kicks 35€, *Cocopanda 35€ /30ml)

on täydellinen valinta, kun kaipaat ihollesi hehkua ja kevyttä päivetystä ilman auringonottoa. Tämä kosteuttava ja heleyttävä seerumi antaa kasvoille tasaisen ruskettuneen sävyn, joka näyttää luonnolliselta ja säteilevältä. Valoa heijastavat pigmentit tuovat iholle kaunista, päivettynyttä hehkua – aivan kuin olisit juuri palannut lomamatkalta!

Seerumi ei ole pelkkä kauneustuote; sen tehokas kosteutus perustuu pienimolekyylipainoiseen ja suurimolekyylipainoiseen hyaluronihappoon, jotka pitävät ihon kosteutettuna ja elinvoimaisena pidempään. Lisäksi se sisältää Antarcticine®-glykoproteiinin, joka edistää ihon uusiutumista ja tukee kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Karoteeniöljy taas suojaa ihoa ympäristön haittavaikutuksilta ja vapailta radikaaleilta.

Käyttö on vaivatonta: levitä pieni määrä seerumia kasvoille osana ihonhoitorutiinia, ja nauti kosteutetusta, heleästä ihosta. Seerumi sopii kaikille ihotyypeille, ja sen vegaaninen, dermatologisesti testattu koostumus tekee siitä turvallisen ja eettisen valinnan.

Onko Hickap Bronze Glow Serum jo osa sinun ihonhoitorutiiniasi? Mikä tuote tuo sinulle arkeen hehkuvaa luksusta?

Täydellinen pari: MOIRA Signature Ombre Blush ja Dreamlight Highlighter

*)mainoslinkki

Moira on brändi, joka on hurmannut monet meikkifanit laadukkailla ja edullisilla tuotteillaan. Tällä kertaa testissä ovat heidän hehkutetut poskipunansa ja highlighterinsa, jotka lupaavat täydellisen yhdistelmän sävyä ja hehkua kasvoille

Moira Signature Ombre Blush (ovh *Godies 11,90€) valikoitui minulle sävyssä Bella Pink. Tämä on poskipuna, joka tuo kasvoille upeaa hehkua ja moniulotteisuutta. Kahden sävyn yhdistelmä luo kauniin liukuvärjäyksen, joka sopii täydellisesti luonnollisen ja säteilevän lookin viimeistelyyn. Poskipunan runsaspigmenttinen ja silkinsileä koostumus tekee levityksestä helppoa, ja sävyt blendautuvat iholle saumattomasti. Omasta mielestäni tämän poskipunan pigmentti on juuri sopiva – ei liian voimakas eikä liian mieto, vaan täydellisesti hallittavissa. Valitsemani sävy osoittautui myös nappivalinnaksi, tuoden juuri oikean määrän lämpöä ja eloa kasvoilleni.

Moira Dreamlight Highlighterin (ovh *Godies 11,90€, *Lyko 12,90€, *Kicks 12,90€) päädyin tilaamaan itselleni kahdessa sävyssä; Foxy Pink ja Ballerina. Tämä on täydellinen valinta, kun haluat kasvoillesi näyttävän ja unenomaisen hehkun. Sen silkinpehmeä koostumus liukuu iholla helposti, ja erittäin hienojakoinen kimalle tuo juuri sopivan määrän valoa ja korostusta poskipäille, nenänpäähän ja silmien sisänurkkiin. Tämä highlighter ei ole sieltä kaikkein kevyimmästä tai huomaamattomimmasta päästä, vaan tuo hehkun, jota voisi jopa kuvata hieman glitteriseksi. Jos pidät rohkeasta ja säihkyvästä lopputuloksesta, Dreamlight Highlighter on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

Sekä MOIRA Signature Ombre Blush että Dreamlight Highlighter ovat tuoneet meikkiini uutta eloa ja hehkua. Poskipunan täydellinen pigmentti ja highlighterin säihkyvä lopputulos tekevät niistä erinomaisen yhdistelmän niin arkeen kuin juhlaan. Mikä on sinun luottotuotteesi, kun haluat hehkua parhaimmillasi?

Hiustenkuivaajan päivitys: Tehokkaampi, kevyempi ja hellävaraisempi valinta

*)mainoslinkki

Pitkään palvellut, uskollinen hiustenkuivaajani oli käytössäni lähes parikymmentä vuotta, mutta viime aikoina alkoi tuntua, että oli aika siirtyä uuteen. 

Lyhyen vertailun jälkeen valintani osui Thermacare Pro 2300 -hiustenkuivaajaan (ovh *Lyko 38,60€, *Kicks 37,95€), joka yhdistää tehokkuuden ja hellävaraisuuden. Kuivaaja on huomattavasti kevyempi ja kompaktimpi kuin edeltäjänsä, mikä tekee siitä kätevän käyttää niin kotona kuin vaikka matkallakin. Sen 2100 watin moottori kuivaa hiukset nopeasti, ja vaikka teho vastaa 2300 watin kuivaajaa, alhaisempi lämpötila suojaa hiuksia paremmin. Laite myös on yllättävän hiljainen, joten hiusten muotoilu ei häiritse ympäristöä.

Erityisesti arvostan laitteen keraamista ritilää, joka jakaa lämmön tasaisesti, ja ioniteknologiaa, joka tuo hiuksiin kiiltoa ja vähentää sähköisyyttä. Mukana tulevat suutinosat tekevät kiharoiden muotoilusta helppoa, ja kylmäilmatoiminnolla kampauksen voi viimeistellä pitkäkestoiseksi. Kaiken kaikkiaan tämä hiustenkuivaaja on loistava päivitys, joka tekee päivittäisestä hiustenlaitosta sekä nopeampaa että miellyttävämpää.

Millainen hiustenkuivaaja on sinun luottovalintasi – arvostatko enemmän tehokkuutta, keveyttä vai erityisiä lisätoimintoja?

Hylätty tontti heräsi eloon: Kettuperhe löysi kodin

Tänään hieman erilainen aihe eli naapuritontilla asusteleva kettuperhe.

Ketut ovat kiehtovia eläimiä, jotka ovat sopeutuneet yllättävän hyvin myös urbaaniin ympäristöön. Naapuritontilla ne ovat ottaneet majapaikakseen hylätyn talon alusen, ja ainakin viisi vilkasta pentua on nähty leikkimässä talon ympäristössä. Kettuperhe ei vaikuta mitenkään kovinkaan aralta, kauempaa sitä on saanut ihan rauhassa pitkätkin ajat tuijotella.

Ketut tekevät yleensä 4–6 pentua, ja ne syntyvät keväällä. (Tuossa laskeskeltiin pentuja kylläkin olevan jopa 9-10kpl.) Emo huolehtii pennuista, kun taas uros tuo ruokaa pesälle. Kettujen ruokavalio on monipuolinen – ne syövät muun muassa jyrsijöitä, lintuja, marjoja ja jopa ihmisten jättämiä ruokajätteitä. Tämä auttaa pitämään esimerkiksi hiirikannat kurissa, mutta voi myös aiheuttaa haittaa, jos ne alkavat tutkia jäteastioita. Varmaankin juuri kettuisukin olenkin nähnyt useamman kerran vievän evästä perheelleen, ainakin rottia on tainnut sinne päivälliseksi päätyä, mitä olen kaukaa yrittänyt tiirailla suussa kannettua saalista.

Kaupunkiympäristössä ketut voivat olla hyödyllisiä, sillä ne vähentävät tuhoeläimiä ja rikastuttavat luonnon monimuotoisuutta. Toisaalta niiden läsnäolo voi herättää huolta lemmikkien omistajissa tai aiheuttaa harmia, jos ketut kaivavat puutarhoja tai levittävät roskia. Tärkeintä on antaa niiden elää rauhassa, eikä houkutella niitä esimerkiksi ruokkimalla.

Oletko sinä kohdannut kettuja kaupunkialueella? Millaisia ajatuksia ne herättävät – ihastusta vai huolta?

Täydellinen päätös iltarutiiniin: rauhoittava kasvoöljy

*)mainoslinkki

Jos kaipaat ihonhoitoosi tehokasta öljyä, tämä tuote on kokeilemisen arvoinen. Tilasin omani *Lykosta, josta tämä näyttäisi loppuunmyydyltä, mutta jospa tätä vielä jostain olisi saatavilla:

Ida Warg Blue Tansy Oil (ovh n. 25€ luokkaa)

Tämä rauhoittava kasvoöljy on noussut suosikikseni erityisesti iltarutiinissa, jossa käytän sitä ihonhoidon viimeisenä osana. Öljy imeytyy mielestäni hyvin, ja vain muutama tippa riittää tekemään ihosta pehmeän ja sileän. Sen sisältämä skvalaani, valkohilpan siemenöljy ja pietariyrttiöljy rauhoittavat ihoa ja vähentävät punoitusta.

Mikä on suosikkisi kasvoöljyistä, ja käytätkö sitä mieluiten aamuisin vai iltaisin?

BOSS The Scent Le Parfum for Her – Viettelevä tuoksu, joka vie ajattoman eleganssin uudelle tasolle verrattuna alkuperäiseen

*)mainoslinkki

Hugo Bossin The Scent EdP on kuulunut jo useamman vuoden suosikkituoksujeni joukkoon. Jostain kumman syystä en kuitenkaan ole tehnyt tuttavuutta kyseisen tuoksun intenssiivisemmän version kanssa, ennen kuin nyt:

Hugo Boss The Scent Le Parfum (ovh *Kicks 112€/50ml tai 147,50€/100ml, *Cocopanda 66,30€/30ml) on ylellinen ja intensiivinen chypre-kukkainen tuoksu. Tämä vuonna 2022 lanseerattu tuoksu avautuu appelsiinikukan ja rosépippurin raikkailla ja mausteisilla sävyillä. Sydäntuoksussa vetiver tuo syvyyttä, ja lopuksi akigalapuu sekä patchouli sulautuvat yhteen, luoden lämpimän ja viettelevän pohjan.

BOSS The Scent Le Parfum for Her on sensuellimpi ja rohkeampi tulkinta alkuperäisestä BOSS The Scent for Her -tuoksusta. Sen elegantti luumunpunainen pullo ja syvä tuoksuprofiili tekevät siitä täydellisen valinnan, kun haluat korostaa voimakasta ja ajattoman tyylikästä puolta itsestäsi.

Mikä tuoksu tuo sinun mieleesi eleganssin ja viettelevyyden?

Kosteutusta ja puhdistusta samassa purkissa: Ida Warg Cleansing Gel

*)mainoslinkki

Puhdistus on olennainen osa ihonhoitorutiinia, mutta entä jos se voisi myös kosteuttaa ihoa samalla? Ida Warg Ultra-Hydration Aqua-Boost Cleansing Gel lupaa juuri tätä, joten päätin testata, pitääkö se lupauksensa.

Ida Warg Ultra-Hydration Aqua-Boost Cleansing Gel (*Lyko 17,50€ (tarjouksessa 6.5.25 saakka 14€), *Nordicfeel 12,90€  /125ml)

poistaa epäpuhtaudet ja meikin, kosteuttaen ihoa neljän hyaluronihapon (4 x HA) avulla. Aloe Vera ja glyseriini rauhoittavat ja auttavat ihoa säilyttämään kosteuden. Voi käyttää aamuin-illoin. Tämä vaahtoaa hieman, joten itse käytän tämän mieluummin suihkun puolella, jossa tuotteen saa huuhdeltua helpommin kunnolla kasvoilta pois. Ei jätä omaa ihoani kiristävän tuntuiseksi eli ainakin sen puolesta kosteuttavuus pitää paikkansa. Tokikin kasvot täytyy puhdistuksen jälkeen kunnolla kosteuttaa, olipa puhdistustuote mikä hyvänsä. Toimii kuten putsarin pitääkin ja on erittäin riittoisaa, voisin siis napata uudelleenkin joskus käyttööni.

Oletko itse kokeillut tätä tuotetta ja kuinka se on sinun ihollasi toiminut?

Nordnet ja sijoittamisen ensimmäiset askeleet

*)mainoslinkki

Haluatko laittaa rahasi töihin ja rakentaa itsellesi vakaampaa tulevaisuutta? Sijoittaminen on matka, joka voi alkaa pienestä, mutta mahdollisuudet kasvuun ovat rajattomat.

Sijoittaminen on kiinnostanut minua jo pitkään (olen lapsena seurannut kuinka isäni on tehnyt sijoituksia), ja ensiaskeleeni olenkin jos useita vuosia sitten ottanut pankkini rahastojen kautta. Pankista sain samalla neuvontaa, mikä teki aloittamisesta helppoa. Pari vuotta sitten avasin lisäksi sijoitustilin *Nordnetiin sekä itselleni että tyttärelleni. Olen lukenut sijoittamisesta jonkin verran, mutta syvällinen ymmärrys puuttuu vielä (enkä tiedä onko minulla tarpeeksi kiinnostusta perehtyä aiheeseen kovinkaan syvällisesti). Tästä syystä olen päätynyt indeksisijoituksiin, jotka sopivat pitkän aikavälin tavoitteisiin ja ovat usein matalakuluisia.

Tällä hetkellä sijoitukseni ovat hajautettuina neljän eri toimijan kautta, mutta tarkoituksenani on vähitellen keskittää sijoitukset Nordnetiin. Nordnetin helppokäyttöisyys ja laaja indeksirahastovalikoima tekevät siitä houkuttelevan vaihtoehdon sekä minun että tyttäreni pitkäaikaisille sijoituksille. Lisäksi koen, että Nordnetin sovelluksesta on helppo seurata tilannetta.

 Millaisia kokemuksia sinulla on sijoittamisesta? Oletko kokeillut indeksirahastoja tai Nordnetia?

!!Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.!! (Yllä olevasta käppyrästä näette minun sijoitusteni vaihtelua.)