Mitä misogynia tarkoittaa – ja miksi se koskee meitä kaikkia

Viime aikoina olen katsonut useita dokumentteja, jotka ovat saaneet minut pohtimaan syvällisemmin yhtä ilmiötä: misogyniaa. Yksi pysäyttävimmistä hetkistä tuli vastaan Netflixin dokumentissa NFL-tähti Brett Favresta. Siinä käsiteltiin tapausta, jossa nainen oli joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi – mutta ei itse halunnut tuoda asiaa julkisuuteen. Hän tiesi, että sen esiin nostaminen voisi tuhota hänen uransa, ja niin lopulta kävikin. Silti eräs täysin ulkopuolinen henkilö päätti kertoa asiasta julkisesti, vastoin tämän naisen tahtoa.

Tämä tekee tilanteesta erityisen raa'an. Ei pelkästään se, mitä nainen oli joutunut kokemaan, vaan se, että hän menetti mahdollisuuden valita itse, miten käsitellä kokemaansa – ja milloin, jos koskaan, puhua siitä. Tällaisessa tapauksessa luulisi, että ihmisten ensireaktio olisi myötätunto. Mutta ei. Vastaanotto oli monelta osin epäilevä, jopa vihamielinen. Nainen sai osakseen kyseenalaistamista, häpäisyä ja halveksuntaa.

Tätä katsoessani en voinut olla muistamatta, että olen itsekin joskus – aivan liian helposti – sortunut miettimään, miksi nainen nostaa tällaisen asian esiin juuri nyt. Mitä hän tavoittelee? Onko taustalla jotain muuta? Mutta kun hetkeksi pysähtyy ajattelemaan, ymmärtää, että tällaisen asian esiin tuominen ei ole koskaan kevyt päätös. Eikä se edes aina ole oma päätös. Silti moni olettaa, että nainen hakee huomiota tai hyötyy tilanteesta, vaikka todellisuudessa hän usein menettää paljon. Ja juuri tässä kohtaa misogynia astuu kuvaan.

Misogynia tarkoittaa naisiin kohdistuvaa vihaa, halveksuntaa tai syvälle juurtunutta ennakkoluuloa. Se voi olla suoraa ja näkyvää, kuten naisvihamielistä puhetta, uhkauksia tai naisten sulkemista ulos keskusteluista ja päätöksenteosta. Mutta se on usein myös hienovaraisempaa: asenteita, jotka kyseenalaistavat naisen kokemuksen, vähättelevät hänen tunteitaan tai epäilevät hänen motiivejaan. Misogynia elää paitsi yksittäisten ihmisten sanoissa ja teoissa, myös kulttuurissa ja rakenteissa, jotka määrittävät keitä uskomme ja keitä emme.

Tämä ilmiö ei ole uusi. Jo antiikin Kreikassa Aristoteles kuvasi naisen epätäydellisenä miehenä, ja myöhemmin keskiajalla naista pidettiin synnin ja kiusauksen lähteenä. Pitkälle 1900-luvulle asti naisilla ei ollut poliittisia, taloudellisia tai monesti edes juridisia oikeuksia. Vaikka maailma on muuttunut ja oikeuksia on saavutettu, misogynian juuret ulottuvat syvälle kulttuuriimme. Se näkyy yhä tänä päivänä, vaikkapa siinä, miten julkisuuden naisia kohdellaan. 2000-luvun alussa media esitteli naispuoliset tähdet – kuten Britney Spearsin tai Lindsay Lohanin – tavalla, jota ei nykyään enää katsottaisi hyvällä. Naiset kuvattiin epävakaina, huomionhakuisina ja itse aiheuttajina kaikelle sille, mitä he joutuivat kokemaan.

Tällaisia tapauksia katsoessa tulee väistämättä miettineeksi, kuinka syvällä nämä asenteet meissä yhä elävät. Vaikka puhe misogyniasta on lisääntynyt, ja ilmiö on saanut enemmän näkyvyyttä, se ei ole kadonnut. Siksi sitä pitää edelleen sanoittaa, tunnistaa ja purkaa. Myös meissä naisissa itsessämme. Olen huomannut, että monet meistä ovat saattaneet sisäistää tietynlaista naisvihamielistä ajattelua – tiedostamatta. Se ei ole häpeä, vaan mahdollisuus havahtua.

Olen miettinyt, että voisi joskus olla kiinnostavaa osallistua ihan oikeaan keskusteluun misogyniasta. Mutta uskon myös, että monella meistä on jo sisäinen tunne siitä, missä menee oikea ja väärä. Misogynian tunnistaminen ei vaadi tutkintoa – se vaatii herkkyyttä, kuuntelemista ja rehellisyyttä.

Itse ajattelen, että vaikka on hyvä tunnistaa ja ymmärtää tällaisia ilmiöitä, ei kaikkea tarvitse ottaa ohjenuorakseen. Kyse ei ole säännöistä vaan havahtumisesta. Ihmiset voivat ajatella, pukeutua, tuntea ja reagoida eri tavoin – mutta mitä enemmän ymmärrämme toisiamme, sitä vähemmän jää tilaa vihalle, epäilylle ja hiljaisuudelle.

Oletko sinä koskaan huomannut, että olet epäillyt naisen kokemusta helpommin kuin miehen? Tai muistatko hetken, jolloin tajusit misogynian olemassaolon ensimmäistä kertaa?