Historiallisesti trad wife ei ollut valinta – miksi nyt niin ajatellaan?

Viime aikoina mediassa ja keskustelupalstoilla on noussut näkyvästi esiin ilmiö nimeltä trad wife – eli perinteinen vaimo. Termi tulee sanoista traditional wife, ja sillä viitataan naiseen, joka valitsee perinteisen roolin: kotiäitinä olemisen, miehensä palvelemisen, kotitöiden hoitamisen ja lastenkasvatuksen – usein vastineeksi siitä, että mies tuo leivän pöytään ja kantaa taloudellisen vastuun. Tämä ei itsessään ole uusi ilmiö, mutta sen tietoinen ihannointi ja julkinen brändääminen sosiaalisessa mediassa on kasvanut viime vuosina erityisesti Yhdysvalloissa. Instagramissa, TikTokissa ja YouTubessa on lukemattomia tilejä, joissa naiset jakavat vinkkejä siihen, miten olla täydellinen "feminiininen" vaimo: pukeutua hillitysti, kokata kauniisti, totella miestään ja pysyä pois työelämästä.

Facebookin ryhmissä ja suomalaisten keskustelujen kommenteissa olen itsekin kohdannut tämän ajattelun ihannointia. Jotkut puhuvat siitä vapauden muotona: ettei tarvitse stressata työelämästä, että voi keskittyä kotiin ja perheeseen. Toki jokaisella on oikeus valita itse oma polkunsa, ja ymmärrän hyvin, että monet aidosti nauttivat kotona olemisesta. Mutta minua ilmiössä huolestuttaa ennen kaikkea yksi asia: täydellinen taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä.

En voisi kuvitella luovuttavani omaa taloudellista itsenäisyyttäni kokonaan pois. Ei siksi, etten luottaisi kumppaniin tai perheeseen – vaan siksi, että koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Parisuhteet eivät ole immuuneja kriiseille. Ero voi tulla yllättäen, vaikka kuinka olisi rakastettu ja rakastava. Kuolema voi erottaa syvästi toisilleen sitoutuneet ihmiset. Entä jos se toinen, jonka varaan on rakennettu kaikki, sairastuu vakavasti, joutuu tapaturmaan tai menettää työnsä? Me emme voi hallita kaikkea, eikä mikään elämäntapa suojaa meitä epävarmuudelta.

Olen kiitollinen siitä, että viime aikoina on noussut esiin myös kertomuksia naisilta, jotka ovat eläneet trad wife -elämää ja joutuneet sen seurauksena vaikeuksiin. Naisia, jotka erosivat tai jäivät leskiksi ilman omaa työhistoriaa, ilman säästöjä, ilman turvaverkkoa. Naisia, jotka joutuivat aloittamaan alusta tilanteessa, jossa eivät enää olleet houkuttelevia työmarkkinoilla tai edes oikeutettuja täysiin sosiaalietuuksiin. Näistä tarinoista puhutaan vielä liian vähän verrattuna siihen, miten romantisoivasti ilmiötä välillä käsitellään.

Historiallisesti trad wife -rooli oli normi vielä useissa maissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Naiset eivät saaneet opiskella tai tehdä töitä yhtä vapaasti kuin nykyään, ja heidän taloudellinen asemansa oli sidottu isään tai aviomieheen. Monessa perheessä roolit olivat selvät, eikä tasa-arvosta vielä juuri puhuttu. Toisen maailmansodan jälkeen, etenkin Yhdysvalloissa, mainonta ja kulttuuri rakensivat tietoisesti ihanteen kotia pyörittävästä, huolitellusta kotirouvasta. Tämä malli levisi myös Eurooppaan. 1960–70-lukujen naisliikkeet alkoivat purkaa tätä roolia ja avasivat ovia naisten itsenäiselle työuralle ja päätäntävaltaan omasta elämästään.

Onkin kiinnostavaa – ja ehkä hieman ironista – että juuri nyt, kun naisilla on enemmän valinnanvapautta kuin koskaan aiemmin, osa naisista päättää palata tietoisesti tähän vanhaan malliin. Jotkut kokevat sen merkityksellisenä ja turvallisena. En kiistä sitä. Mutta silloin kun trad wife -ilmiöstä tulee somebrändi tai normatiivinen ihanne, jossa naisen arvo sidotaan jälleen siihen, kuinka hyvin hän tukee miestään ja huolehtii kodista, ollaan vaarallisilla vesillä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että valinta on arvokas silloin, kun se on oikeasti vapaasti tehty. Jos nainen haluaa olla kotona ja kokee sen omakseen, se on täysin kunnioitettava ratkaisu. Mutta valinta ei ole vapaa, jos siihen liittyy painetta, pelkoa, taloudellista pakkoa tai kulttuurista ihannointia, joka jättää vaihtoehdot kapeiksi.

Siksi haluan itse pitää aina kiinni taloudellisesta omavaraisuudestani – vaikka olisin elämässäni syvässä rakkaudessa ja turvallisessa parisuhteessa. Itseni vuoksi, ja tyttäreni vuoksi. Koska elämä on arvaamaton, ja turvaverkot eivät aina kanna.

Miltä sinusta tuntuu tämä trad wife -ajattelu? Oletko törmännyt siihen somessa tai keskusteluissa – ja mitä ajatuksia se sinussa herättää?