Kierrätys on arkea, mutta kuinka hyvin se oikeastaan toimii?

Kotona kertyy viikoittain yllättävän paljon kierrätettävää – pahvipakkauksia, lasipurkkeja, lehtipapereita ja muovirasioita. Vaikka lajittelu välillä tuntuu vaivalloiselta, siitä on tullut osa arkea: tyhjät jogurttipurkit huuhtaistaan, kuivahtaneet leipäpussit ravistellaan ja lopulta kaikki viedään lähimmälle kierrätyspisteelle. Mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mistä kierrätyksen kulttuuri oikeastaan sai alkunsa – ja missä siinä mennään tänä päivänä?

Suomessa kierrättämisen historia ulottuu 1900-luvun alkupuolelle, jolloin sota-aikana kerättiin pulloja, metalleja ja paperia puutteen vuoksi. Varsinainen järjestelmällinen kierrätys käynnistyi kuitenkin vasta 1990-luvulla, kun jätteiden lajittelu tuli osaksi kotitalouksien velvollisuuksia. Vuonna 1997 säädettiin jätelaki, joka velvoitti kunnat huolehtimaan jätteiden käsittelystä ja kannusti erilliskeräykseen. Sittemmin muovi- ja kartonkikeräykset ovat laajentuneet, ja kierrätyspisteverkosto on kasvanut merkittävästi. Maailmanlaajuisesti kierrättämisen juuret ulottuvat vieläkin kauemmas. Esimerkiksi Japanissa kierrätys tunnettiin jo Edo-kaudella (1600–1800-luvuilla), jolloin käytettiin uudelleen jopa tuhkaa ja vaatteita. Moderni kierrätys yleistyi teollisuusmaissa toisen maailmansodan jälkeen, ja ympäristötietoisuus nousi erityisesti 1970-luvulla.

Tänä päivänä kierrätyksen edelläkävijämaita ovat esimerkiksi Saksa, Sveitsi ja Etelä-Korea. Saksassa yli 65 % jätteestä kierrätetään, ja järjestelmä on tarkkaan säädelty: kotitalouksissa on erilliset astiat biojätteelle, muoville, lasille, metallille ja paperille. Etelä-Koreassa taas kotitaloudet maksavat jätteen määrän mukaan ja biojätteen erottelu on pakollista. Suomessa kierrätysaste on noin 43 %, ja vaikka suunta on oikea, tavoite EU:ssa on 55 % vuoteen 2025 mennessä.

Kierrättämisen kulttuuri ja käytännöt vaihtelevat suuresti maasta toiseen, ja suurin ero syntyy siitä, kuinka helppoa tai vaikeaa kierrätys kuluttajalle on tehty. Monissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopan maissa järjestelmät ovat jo arkipäivää, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa ja monissa kehittyvissä maissa kierrätys on vielä hajanaista tai lähes olematonta.

Miten kierrätys näkyy sinun arjessasi? Onko jokin jätejae, jota on erityisen hankala lajitella?