Kun vanha haava aktivoituu nykyhetkessä – mitä tunnelukot kertovat

Miksi jotkut asiat tuntuvat satuttavan syvemmältä kuin ehkä pitäisi? Miksi tietyt tilanteet herättävät voimakkaampia reaktioita kuin mitä järjellä selittäen ymmärtää? Moni ei tule ajatelleeksi, että näiden tunteiden taustalla voi vaikuttaa jotain paljon syvempää – lapsuudessa muotoutuneita ajattelumalleja, jotka ohjaavat reaktioita aikuisuudessa. Näitä tiedostamattomia sisäisiä uskomuksia kutsutaan tunnelukoiksi.

Tunnelukot ovat skeematerapiassa käytetty käsite, jolla viitataan syviin, usein jo varhaislapsuudessa muodostuneisiin uskomuksiin itsestä, toisista ihmisistä ja maailmasta. Ne syntyvät tyypillisesti silloin, kun lapsen perustarpeet – kuten rakkaus, turva, huomio, arvostus tai rajat – eivät täyty johdonmukaisesti ja turvallisesti. Tunnelukko voi olla kuin näkymätön suodatin, jonka läpi ihminen tarkastelee itseään ja ihmissuhteitaan. Vaikka olosuhteet aikuisuudessa olisivat aivan toiset kuin lapsuudessa, tunnelukko saa ihmisen reagoimaan yhä vanhan haavan kautta.

Tunnelukot eivät ole luonteenpiirteitä tai persoonallisuusvikoja, vaan opittuja selviytymiskeinoja, jotka ovat olleet joskus tarpeellisia mutta muuttuneet myöhemmin haitallisiksi. Ne voivat aktivoitua tietyissä tilanteissa, kuten läheisissä ihmissuhteissa, ristiriitatilanteissa tai muutosten keskellä. Tällöin ihminen voi kokea voimakkaita tunteita, ahdistusta, vetäytymistä tai tarvetta kontrolloida tilannetta – vaikka järki sanoisi, että vaaraa ei ole. Tunnelukko saa ihmisen tuntemaan kuin hän eläisi yhä vanhassa tilanteessa, vaikka todellisuus on eri.

Tunnelukkoja on useita, ja ne voidaan jakaa eri kategorioihin sen mukaan, mitä perustarvetta ne rikkovat. Esimerkiksi hylkäämisen tunnelukossa ihminen pelkää jäävänsä yksin, vaikka mikään ei viittaisi siihen, että näin olisi tapahtumassa. Tunnevajeen tunnelukossa taas kokee, ettei omia tunteita koskaan täysin nähdä tai kohdata. Alistumisen tunnelukossa oma tahto ja tarpeet jäävät helposti muiden varjoon, kun taas vaativuuden tunnelukossa ihminen kokee jatkuvaa painetta suoriutua ja olla täydellinen, koska ajattelee, ettei kelpaa muuten.

Tunnelukon voi tunnistaa muun muassa siitä, että jokin tilanne aiheuttaa selvästi ylisuuren tunnereaktion. Usein siihen liittyy toistuvuutta: samanlainen pettymys, pelko tai ristiriita syntyy eri tilanteissa, eri ihmisten kanssa. Tunnelukko voi myös ilmetä siinä, että ihminen torjuu hyviä asioita elämässään, koska ei tunne niitä ansaitsevansa tai ei kykene luottamaan niihin. Tietoisuus tunnelukoista on ensimmäinen askel kohti muutosta. Kun ymmärtää, mistä oma reaktio kumpuaa, voi opetella suhtautumaan itseensä ja toisiin lempeämmin ja tietoisemmin – ja vähitellen murtaa vanhoja uskomuksia, jotka eivät enää palvele. Tunnelukkojen kanssa ei ole tarkoitus "korjata itseään", vaan oppia näkemään, mistä oma sisäinen kokemus kumpuaa. Jo se voi tuoda paljon ymmärrystä, selkeyttä ja vapautta elämään.

Millaisia toistuvia tunteita tai tilanteita sinä olet huomannut elämässäsi – voisiko niiden taustalla olla tunnelukko, joka kaipaa tulla nähdyksi?