Värianalyysi tekoälyn avulla – osuiko oikeaan?

Olen aiemminkin pohtinut, mihin värianalyysityyppiin todennäköisesti kuulun – ja minulla on siitä jo melko selkeä käsitys ihan sen perusteella, millaiset värit itselläni tuntuvat toimivan parhaiten. Nyt päätin kuitenkin kokeilla, millaisen tulkinnan tekoäly tekisi kasvojeni ja värimaailmani perusteella. Oli kiinnostavaa nähdä, osuuko analyysi yksiin oman fiilikseni kanssa!

Tämän värianalyysin tekoon hyödynsin kasvoistani otettua valokuvaa sekä vastauksiani muutamaan keskeiseen kysymykseen: ihonsävystä, silmien ja hiusten väristä sekä siitä, miten ihoni reagoi aurinkoon. Olin jo ennestään melko varma siitä, että kuulun viileisiin sävyihin – ja kun näin tekoälyn tekemän analyysin, se osui kyllä hämmästyttävän hyvin yksiin oman näkemykseni kanssa. Lopputuloksena oli “kesätyyppi”: viileänsävyinen, pehmeä ja hillitty paletti, jossa on mukana roosaa, laventelia, harmaanvihreää ja viileitä sinisen sävyjä. Aika täydellisesti sitä, mihin olen aina luonnostani kallistunut.

Hauskaa kyllä, yksi poikkeus minulla kuitenkin on: keltainen. Vaikka kirkkaan tai lämpimän keltaisen ei pitäisi analyysin mukaan erityisesti imarrella minua, löydän siitä silti jotain viehättävää – ja joskus se päätyy päälle ihan vain fiiliksen vuoksi.

Värianalyysi ei ole aivan yksi yhtenäinen menetelmä, vaan niitä on useita eri koulukuntia. Tunnetuimpia ovat neljän vuodenajan malli (kevät, kesä, syksy, talvi) sekä siitä kehitetyt tarkennetut versiot, kuten 12 tai jopa 16 eri alaluokkaa. Lisäksi eri koulukunnat käyttävät hieman eri nimityksiä ja sävyjen painotuksia, ja joissain malleissa tärkeintä on lämpimyyden/viileyden ohella se, ovatko värit kirkkaita vai pehmeitä, tummia vai vaaleita. Värianalyysin juuret ulottuvat jo 1900-luvun alkupuolelle, mutta se nousi suuren yleisön tietoisuuteen erityisesti 1980-luvulla Carol Jacksonin kirjalla Color Me Beautiful.

Yleensä värianalyysi tehdään kasvotusten, jolloin asiantuntija testaa asiakkaan ihon sävyä erilaisilla kangasväreillä, tarkkailee ihon, silmien ja hiusten luonnollista harmoniaa ja etsii parhaiten istuvat sävyt. Näin yksityiskohtaisessa analyysissä voidaan nähdä jopa pieniä vivahde-eroja, joita kuvasta ei välttämättä saa täydellisesti irti. Olisikin kiinnostavaa joskus käydä ihan oikeassa, fyysisessä värianalyysissa – ihan vain nähdäkseen, mihin sävyihin oma olemus silloin asettuisi.

Toisaalta uskon vahvasti siihen, että moni meistä tietää jo intuitiivisesti, mitkä värit saavat kasvot hehkumaan ja mitkä taas latistavat. Värianalyysi voi toimia loistavana tukena ja inspiraationa pukeutumiseen tai meikkivalintoihin, mutta sitä ei tarvitse noudattaa orjallisesti. Jos rakastat jotain väriä, käytä sitä. Lopulta tärkeintä on se, miltä sinusta tuntuu – ei mikään sääntö tai luokittelu.

Miten sinä itse koet värit? Onko sinulla jokin lempiväri, joka ei “säännön mukaan” ehkä sopisi sinulle, mutta tuntuu silti ihan omalta?